welcome to my life

Tätä hymyn määrää! Löysin kadonneen kirjekuoren lippuineen noitten miljoonien kuvien välistä ja nyt hymyilyttää :) Lisäks paluu arkeen suju (itse pirun esittämistä houkutuksista huolimatta) ihan mukavasti auringon säestyksellä, vaik olisin ehkä mieluummin jääny lomalle keräämään lisää univelkaa, hiomaan lattiaa ja rikkomaan kelloja kaverin bileisiin, keskustelemaan sivistyneesti etelän suunnasta ja valkosten hevosten likaantumisesta taistelussa. Unohtamatta villejä vikan päivän sukujuhlia. No arjen jälkee tulee uus loma, jolloin kaikki tuntuu taas paljon hohdokkaammalta!

Mun puolesta vois olla jo ens viikko, vaikka joittenki fiksujen mukaan pitäis koko ajan elää tätä hetkee. Mä oon kyl hieman eri mieltä. Unelmat ja tulevaisuus voi antaa niin suurta puhtia arkeen, et kaikki hommat vaan yht'äkkii katoo käsistä! Toki on kääntöpuoli. Ei kaikki unelmat ja suunnitelmat toteudu, tai mee miten suunniteltiin, ja se saattaa masentaa, mut asenne ratkasee! Sä voit kaikesta huolimatta lähtee tavottelemaan sun haaveita ja saada upeita muistoja alkuperästen unelmien tilalle, tai sit sä voit jäädä nysväämään himaan ja valittamaan miten perseestä sun elämä on. Ei asiat tapahdu itestään. Sun pitää laittaa ne tapahtumaan.

 

 Että sellasta! Vähän junnaa ajatukset samoissa ympyröissä, mut ehkä se sallitaan! Myös pinnallisuus sallitaan, loman sana oli kynnet ja kahet hienot sain, vaik noi kusi noi leopardikynnet. Myös punahuulet oli ihan kivat ja Henskun kivat kikkarat ja mahtavat aurinkolasit, jotka äiti osti. Materialistin elämä on helppoo.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, koittakaa selvitä huomisesta koulupäivästä, wanhojen risteilystä tai vaikka darrapäivästä!

nonna

P.S. vihaan spotifyn mainoksia.