Vaikka tää päivä oli ihan ultimaattisen rankka (ja täynnä punkkuu ja feilaamista) itse kullakin, ni silti oon bussissa matkalla kotiin hymy huulilla. Venäläisiä taikureita ja kurdilaisia laittautuneita tyttöjä ja meitsi niitten keskellä tanssimassa raitapaidassa ja takkusessa tukassa. Siitä huolimatta ei ollu ulkopuolinen olo, vaan vaihteeks tuntu taas siltä, että kuuluu johonkin. Et joku pyytää bailaamaan sen takii, et oikeesti haluu eikä siks, et se on kohteliasta. Ja tuntu siltä, et oikeesti (eikä vaan leikisti) on ihan ok olla se mitä on, ehkä vähän liian väsyny tai sit vaan muuten vaan outo. Just siks varmaan kaikilla oli hauskaa pienestä kielimuurista huolimatta!
Peace out ja hyviä unia!
Jonspa
P.S. Onnea Nurtenille oleskeluluvasta, toivottavasti tulevaisuus on täynnä tollasia hetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti