Otsikointi on pirun vaikeeta

Tänään huomasin, et oon kai oikeesti kasvanu aikuiseks. Ainaki tietyissä määrin. En jaksa syyä enää paljoo jäätelöö ja pääki jäätyy, oikeesti ajan sitä autoo ja stressaan rahasta. Vappunaki oli lakki päässä enkä vetäny itkupotkuraivareita, vaik mikään ei todellakaan menny niin ku mun ekana vappuna lakki päässä piti mennä. Ehkä osasyy oli myös se, et kaikesta huolimatta oli oikeesti parasta ja hauskaa ja kukaan ei kuollu mun munkinpaistosta huolimatta. Huom, katastrofi keittiössä on myös kasvanu ja kehittyny. 

Oon ruvennu suunnittelee ja miettii mun elämää ja kakkosvaihtoehtoja. Oon tyytyny niihin vaihtoehtoihin. Vaikka lapsuus hukkuu mun aikuisuuteen päivä päivältä enemmän, on kaks asiaa mitä en vaiha (takapihan siilin lisäks). Saippuakuplat ja Pahvi-Bill. Kyllä, minulla on aidonkokoinen paperinen Bill Kaulitz ja kyllä olisin muuttanu oikeen Bill Kaulitzin takapihan pusikkoon, kun olin 14. Myös siitä oon kasvanu yli. Ehkä ihan hyvä! Jollain lailla kaikki näistä muutoksista on ihan ok. Oon tietyllä tapaa Jonna 2.0. Ruhjeilla ja mustelmilla (kirjaimellisesti että kuvainnollisesti), mut astetta kehittyneempänä!

Jonspa 2.0

P.S. Kokeilkaa saippukuplia, parasta terapiaa!