Hei hei, Helsinki!

(Huom! Seuraavassa tekstissä tulen kuulostamaan katkeralta ja siltä, että mun elämä kokonaisuudessaan on ollu ihan paskaa, vaikka se kuitenki on kaukana totuudesta. Totuus kuitenkin on se, et vaikka oonki ollu hetkittäin ihan onnellinen ja sillon ku en oo ollu onnellinen, mulla on ollu ihmisiä auttamassa mua eteenpäin, mä oon usein toivonu, et heräisin vaikka kasiluokkalaisena ja saisin elää elämäni vähän järkevämmin. Kaikki täällä muistuttaa mua siitä ja siks en tuu kaipaa takasin. Kiitos oikeesti teille, jotka mun kanssa ootte ollu, teitä mä tuun kaipaamaan, vaikka oikeestaan ette mun elämästä mihinkään lähekkään.)

This is it. Mä pääsen täältä pois. VIHDOIN. Nyt voin taputtaa itteeni tyytyväisenä selkään, "selvisit siitä"! Voisin valehdella ja väittää, et mulla tulee ikävä tätä paikkaa ja mul tulee ikävä tätä kaikkee, mut en tee niin. Mul tulee ikävä sitä menneisyyttä, mitä mulla ei koskaan ollu ihan vaan itteni takia. Mul tulee ikävä niitä aamuja ku pikkusiskon kanssa istuttiin keskisormet pystyssä keittiössä ja kuunneltiin Pää Kiitä. Mulla varmasti tulee ikävä rahaa, mut en valita. Pääsen täältä vieraitten ihmisten keskeltä jonnekkin, jonne oon jännä kyllä tuntenu kuuluvani. Mä pääsen palaa juurille, joita mulla ei kunnolla koskaan ollukkaan. Mä pääsen bailaa Kerubiin ja mä pääsen tekemään sitä mitä oikeesti haluun tehä.

Mä en syytä ketään, korkeintaan itteeni. Mä en oo katkera, koska jos tähän yhtälöön lisättäis mielialalääkkeet (taas), tää matka ois ollu varmasti ihan hyvä, sellanen perus. Kaikki huiput ja aallonpohjat ois vaan karsiutunu kaikkeen keskinkertasuuteen, eikä mulla ois mitään kerrottavaa. Nyt mulla on. Ne huippuhetket, joihin palaaminen tuntuu välillä hirmu hyvältä (koska kyllä se elämä Helsingissäkin maistuu hetkittäin), ja ne hetket, joista selvisin, opin ja parannuin. Kaikki se minkä jätän nyt taakse on muokannu musta sen henkilön kuka mä oon tänään, enkä vaihtais sitä mihinkään. Tai no ehkä muutamaan aikamatkaan saattaisin... Kuitenki nyt oon tyytyväinen. Sotkut selvitettynä ja tukka saksittuna oon niin valmis avaa tän uuden luvun mun elämässä ja jättämään kaiken paskan ja vähemmän paskan taakseni!

Hei hei, Helsinki!

Peace.