I'm a loser baby, so why don't you kill me

"Sun pitää huomenna olla sit freesinä."

"Joojoo, aattelin mennä rauhassa kotiin."

"Viimeks ku sanoit, et meet rauhassa kotiin, sä päädyit Jyväskylään."

"Tiiätsä ku jokaisella on sellanen kännipuhelu, ku alkaa masentaa, ni mä olin sen."

"Kukakohan mun on? Varmaan sinä tai Iita. Mut en mä ikinä oo soittanu sellasta puheluu sulle, ku mä oon aina kännissä sun kaa."

Bipolaarisia päiviä. Eilen illalla (tai tänään aamuna) havahduin siihen, et itken, ku en muista Harry Potterin henkilöitten suomenkielisiä nimiä. 

Aamulla katoin miljoona dokumenttia simpansseista ja natseista ja sellasesta. Päivällä kävin kattomassa toisen tulevan kämppiksen kanssa täydellisintä kämppää täydellisimmässä postinumerossa. Ja juhla-aterialla uudessa kantabaarissa.

Nyt musta tuntuu, et mun pitäis itkee ihan vaan, et saisin ympyrän sulkeutuu. En oo kyl varma onks mul mitään syytä itkee, mut ehkä se taas selvii ku seuraavan kerran hajoon johonkin naurettavaan. Esim siihen, et joudun kohta saattelee Volvonki haudan lepoon. 

R.I.P.

Jonspa

P.S. Olipa taas sekava teksti. Ihan niinku mun mieliki.

I am not a robot

Kun puhuminen ja selvä artikulaatio on ollu mulle niin helvetin vaikeeta viimeaikoina (mun muusta elämästä puhumattakaan) ajattelin, et voisin tästä lähtien, kommunikoida vaan Marina and the Diamondsin lyriikoilla. 

You've been acting awful tough lately

Smoking a lot of cigarettes lately

But inside, you're just a little baby, oh.

It's okay to say you've got a weak spot

You don't always have to be on top

Better to be hated than loved, loved, loved for what you're not

Lay dagger dead inside a lonely bed

Trying to hide the hole inside my head

Watching the stars slide down to reach the end

The sleep is not my friend

Cause I feel like I'm the worst

So I always act like I'm the best

(Ooh) And I'm sad to the core, core, core

(Yeah) Every day is a chore, chore, chore

(Wow) When you give, I want more, more, more

I wanna be adored

Give a little, get a lot,

Yeah, you may be good looking,

But you’re not a piece of art.

45 minuutin oottamisen jälkeen oon vihdoin junassa matkalla Helsinkiin, joten voisin pikkuhiljaa ruveta muistelee, miten puhutaan ja näytetään niin iloselta ku meijän dogi ja neuvotaan minkä kokosta palloo mihinkin lävistykseen kannattaa harkita.

VR, minä rakastan sinua! Marina, sua mä rakastan ihan oikeesti.

Tsemppiä itse kullekkin, Jonspa

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Viime aikoina elämä on potkinu sen verran, et (Hare Krishna -messuista huolimatta) on pitäny pitää monen tunnin kriisipalavereja (ja salaisia mäkkäripiknikkejä) eräässä tuntemattomassa sijainnissa. Tai sit Raumalla. Vaikka kaikki onki ihan sekavaa, ni on ihan kiva, et ei tarttee olla psyko ihan yksin. Rentouttaa kauheesti, ku on joku pitämässä kädestä ja laulamassa sulle Ultra brata, ku et ehkä ees muista miks kriiseilit (ja itkit hysteerisesti Helsingin keskustassa). Tai jos kännissäki joku kysyy, et onks mul kaikki hyvin. No joo. Tai ei. En mä tiiä. Mut hei, lisää väriä tukkaan ja kohti uusia hengitysvaikeuksia.

    

Jonspa