Elämä alkaa huhtikuussa

Päivän sana, tai oikeestaan koko viikon sana: extemporee.

Pojat kysy lähenkö niitten kanssa Joensuuhun, äiti kysy onks siinä mitään järkee, Henna kysy onks suunnitelmii illaks, isi kysy laitetaanko mun auto kuntoon. Meitsi vastas, et sori, koti kutsuu ja siihen kutsuun on vastattava. 

Jos saisin valita jäisin vielä pilikselle Kerubin pihaan kuuntelee Gimmelii ja vaik ottaa kurkipotkukuvii, mut raha ei kasva puussa, joten Helsinki kutsuu ja vastuullinen aikuisuus. Ehkä sit ku palaan ni Aapo järjestää mulle uudet maailmanluokan kotibileet ja paikalle kaikki mun tytöt ja pojat ni voin taas nauraa ja bailaa ku crazy person ja tietty tuhlaa kaikki mun rahat. Mut huominen on huomenna ja nyt vois keskittyy pääsykoekirjoihin. Anyway nyt on vikan teinivuoden kesä korkattu ja suunta ei oo ku ylöspäin! 

Kiitos, elämä on parast ja Mäkki,

Jonspa

P.S. Jeesus mitä materiaalia puhelin täynnä...

Ja juna kulkee taas...

Tääki reissu osotti sen, että se mikä tarvitaan, ni se tullaan saamaan. Oli se sit monta tuntii sohvalla makaamista tai armotonta juoruumista heti aamusta. Tai vaikka kuinka mones pakomatka Helsingistä ja oikeesta elämästä. 

Junat ei kuitenkaan oota, eikä elämäkään, joten tänään tämä neiti hyppäs tällä kertaa ajoissa junaan, joka kulkee kohti Helsinkiä ja toista työntäyteistä viikkoa. Onneks mukana on Tehosekottimen levy ja monta kivaa ja randomia hetkee, jotka ehkä kantaa taas seuraavaan pakomatkaan asti, joka suuntaakin sitten Lontooseen!

Peace out, terskajonna