Hengähdys

Jännää miten sanonnoissa on aina se joku perä. Tyyntä ennen myrskyä, riita puhdistaa ilmaa. Ei ehkä kirjaimellisesti, mut ilma mun keuhkoissa tuntuu taas raikkaalta. Ekaa kertaa moneen viikkoon pystyn taas hengittää kunnolla. Ja se johtuu siitä et itkin ja huusin mutsille, koska mua ahistaa se. Mä sanoin asioita ääneen, mitkä on vaivannu mua vuosia. Ja niitä mitkä vaivaa mua nyt. Sit tajusin, et mun oma äiti ei tunne mua. Me ollaan niin erilaisii. Siks se ei ymmärrä. Toisin ku isi. Mul on ikävä mun isii.

Mun elämän rakkaudet.

Se oli viikonloppuna käymässä täällä meijän koirun kanssa. Ja Danielin. Mulla oli ollu niin ikävä niitä kaikkii. Oli ihanaa olla hetki niinku ennen. Sillon, ku mun ei tarvinnu itkee ikävästä M-junassa tai potee koti-ikävää kotona. Sillon, ku oli oikeesti jotain draamaa minkä sai näyttää kauheen mitättömältä kattomalla NYC:n täydellisiä naisia. Nyt mun elämä on aika basic. Duunii ja kavereit. Realistisii haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Järkyttävää, et näin lyhyessä ajassa se taivaanrannan maalari hukku aikuisuuteen.

Ehkä mä vielä joskus oon viikon jälkeen niin voimissani, et mun ei tarttee romahtaa olkkarin lattialle ja ruveta itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Ehkä Team Sauli viel vie voiton ja palauttaa mut pilvien päälle täältä karusta maan pinnasta.

Gawd

 

 

Tää kesä onki ollu yhtä humaltumista, vaikka enhän mä nössönä siltikään mitään tehny mitä oikeesti halusin. Tai tein paljonki mitä halusin, en vaan sellasta mitä en selvinpäinkään uskaltais.

Eilen oltiin kaverin kanssa kattomassa tutun keikkaa (ja taas kerran humaltumassa) ja puhuttiin vikojen lomapäivien kunniaks tästä kesästä. Tää kesä on ollu yks parhaimpia. Kohokohtina mainittakoon syntymäkaupungin Joensuunkin kesän kohokohta, Ilosaarirock, jossa tapahtu kaikkee kummaa ja mahtavaa. Muun muassa soitin kitaraa ja tapasin paljon uusia ihmisiä, joista suurin osa suhtautu muhun normaalisti. Uus juttu apulaisreksin tyttärelle.
Tietty festareil oli paljon bändei, joista oon edelleen tosi fiiliksis! Mun asenneongelma Haloo Helsinkiä kohtaan on tiessään ja kunnioitus PMMP:tä ja esim Pää Kiitä kohtaan huipussaan. Oli parhaat festarit!

About viikko sitte tulin takasin pääkaupunkiseudulle Saarijärveltä missä on esimerkiks yks mun lempparisukulaisista ja viime kesän duunipaikka. Tällä kertaa olin entisellä duunipaikalla ratsastamassa ja pitämässä taukoo pääkaupunkiseudusta. Ja tietysti heräämässä siihen, et kukko kiekuu. Ja moikkaamassa mun pikkukisua, joka joutu lähtee landelle, koska mun pikkusisko oli tosi allerginen :( Rölli on nyt onnellinen landepaukku!

Huomenna alkaakin sit arki ihan kunnolla, ku meikä astuu työelämään! Wish me luck, vaikka työkaverit on mahtavia, oon kuullu, et meijän kaitsettavat on hankalampia tapauksia...

Ps. Hyvää arjen alkua kaikille!

Pps. Pitäs ehkä alkaa taas käyttää tota kameraa, alkaa vituttaa tää kännykkälaatu.

I'm not a girl, not yet a woman

Kauan on aikaa siitä ku kuiskuttelin salaisuuksia uimahallin saunassa, niinku ne tytöt tänään. En enää saa kyytiä sänkyyn jos oon nukahtanu sohvalle ja joudun pitää ite uimahallin kaapin avaimen nilkassa.

Onhan täs aikuisuudessakin tosin puolensa. On luovuutta päästä sisälle esim ikkunasta, jos avaimet jää himaan, voi ottaa taksin katastrofaalisen aamun jälkeen ihan vaan et myöhästyis perehdytyksestä vähän vähemmän ja mikä tärkeintä ostaa omat alkoholit. Ei vaan, parasta ja tärkeintä on ehkä se, et oppii tajuamaan ja oppimaan asioita itsestään ja elämästä. On tavallaan aivoja ajatella. Ja itsetuntoo kestää nää päivät ku ei näytä niin hyvältä. Tietysti siihen auttaa sellanen henkinen tuki kun Viivi, mun pikkusisko.

PS. Kiitos Iitalle ja Jessille, joitten luona mun Lontoo-huppari sai Ilosaarirockin jäljiltä olla turvassa! Ehkä saan sen taas joskus päälle.

Pari viime päivää on menny vähän liian putkeen. Jos uskoisin sattumaan, sanoisin, et mul on harvinaisen hyvä tuuri! Näin isii, sain duunii ja mul on ollu hyvä fiilis. Lisäks oon lihonu kaks kiloo, joka on suunnaton saavutus tälle laiheliinille, joka yrittää jättää menneisyyden taakse.

Lisäks arkistomatkailu sai mut nauramaan kippurassa.

hello boys!

henna ja "hedelmämehun" sivuvaikutukset

lady in Brighton

 

Ikävä mun tytyi ja vähän jo Vaskistaki. Ehkä nää traumat on syksyyn mennessä helpottanu silleen, et uskaltaa mennä käymäänki siellä ja moikata mun tutorlapsia ja jotain luuserinelosia, jotka mun tavoin kasvaa isoiks! Onnee abivuoteen, kouluvuoteen tai työvuoteen, riehukaa viel vikat lomapäivät!