Onhan täs aikuisuudessakin tosin puolensa. On luovuutta päästä sisälle esim ikkunasta, jos avaimet jää himaan, voi ottaa taksin katastrofaalisen aamun jälkeen ihan vaan et myöhästyis perehdytyksestä vähän vähemmän ja mikä tärkeintä ostaa omat alkoholit. Ei vaan, parasta ja tärkeintä on ehkä se, et oppii tajuamaan ja oppimaan asioita itsestään ja elämästä. On tavallaan aivoja ajatella. Ja itsetuntoo kestää nää päivät ku ei näytä niin hyvältä. Tietysti siihen auttaa sellanen henkinen tuki kun Viivi, mun pikkusisko.
PS. Kiitos Iitalle ja Jessille, joitten luona mun Lontoo-huppari sai Ilosaarirockin jäljiltä olla turvassa! Ehkä saan sen taas joskus päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti