En tiiä kuinka monta unettoman yön jälkeistä päivää kestän enää. En jatkossa välttämättä haluu ruveta itkee ku en oo ilmeisesti tarpeeks taiteellinen Temperan myyjälle ja se on mulle ilkee, tai ku Jimi kymmenen vee on ihan vittupää. Sit seuraavana hetkenä hymyillä koska nyt muistin aurinkolasit ja aurinko paistaa taas sekunnin ja sit taas itkee, koska koko Helsingistä ei löydy sopivaa kartonkia (kiitos Tiimarin konkurssi). Ja sit taas nauraa koska työmatkalta löyty täydellinen antikvariaatti ja antikvariaarista löytö. Ja sit taas itkee koska meitsiäki bipolaarisempi sää. Ja koska kamera on kotona. Taas.
Onneks eilen oli kiva päivä ja kiva ilma ja kivoja tapaamisia (sovittuja ja vähän vähemmän sovittuja) ja kiva uus paita!
Peace,
Jonspa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti