Muistiinpanoja lukuunottamatta eka kirja alkaa olla luettu. Ja kai siitä jotain käteen jäi. Ainaki nyt uskon, ettei välttämättä oo mun syy, et oon ihan fucked up. Vieläki. Vaik mun peilikuva ei saa mua enää itkemään, en silti uskalla luottaa itteeni. Luottaa siihen, et riitän. Vaik haluisin luottaa. Haluisin olla yks niitä tyttöjä, jotka kävelee pää pystyssä ja hymyilee vastaantulijoille ja tekee mitä haluu. Uskaltaa balettitunnilla tehä ne ilmeet mitä maikka pyytää. Huutaa kovaa vaan siks, et tuntuu siltä. Mut mä en uskalla, mua pelottaa, et näytän jotenki typerältä. Mua pelottaa, et ihmiset ajattelee, et mä oon ihan vitun nolo. Vaik oikeesti sillä ei oo mitään välii. Ainaki mä sanon niin kaikille. Vaik enhän mä tiiä onks se totta. En mä tiiä mistään mitään. Oon ihan jumissa. Mut ehkä se on nyt hetkellisesti okei, ku aurinko paistaa ja töitä on jälellä alle tunti.
Rakkautta & anarkiaa
P.S. Jos jostain kuulette Jenkeistä tulleen buumin laittaa hoitoaine ennen shampoota, älkää kokeilko, siit ei seuraa mitään muuta ku helvetin sähkönen tukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti