Turha purkaus

Jeesus mitä selviytymistaisteluu tää elämä taas. Eikä vaan mulla, vaan monella muullakin. Jotenki kaikki vaan vähän kusee niskaan, vaikka kesä alkaa oikeesti ja radikaalisti lähestyä ja ne noin seittämän miljoonaa asiaa, mistä ennen sitä pitäis suoriutuu. Haaveet kaatuu ja uni ei tuu ja näistä itkukohtauksista alkaa tulla turhan säännöllisiä. Ja kiusallisia. 

Onneksi on uudet lököhousut, jotka ostin ihan vaan sen kunniaks, et rahaa ei oo, eikä tuu. Ja tietty Ruisrock ja Studio Killers ja joo oon liian väsyny innostuakseni ees siitä. Huomenna kai sais laittaa taas lakin päähän, mut taitaa seki homma jäädä Nukkumatille.

Järjissäni oon ehkä vaan sen takia, et aurinko ja napapaitapäivät. Ja kaikki ihmiset, jotka mua kuuntelee ja kestää. Ja pesäpallo (koska ei oo mitään parempaa ku pamauttaa jokaisen kusipään naama taivaaseen tai siis pallo).

Juu turhaa jaarittelua hyvästi hei ja koittakaa selvitä, vappuna dokataan!

Jonspa

Hetken on helpompi hengittää

Helsinki on heränny eloon. Kärttysimmätki asiakkaat sanoo kiitos, ku ne lähtee. Aurinko on houkutellu vilusimmatki hipsterit parkatakeista ulos ja ihmiset oikeesti hymyilee. Mäki aina hetkittäin. Sillon ku on helpompi hengittää. Ja kaikesta huolimatta tänään on helpompi hengittää.

Muistiinpanoja lukuunottamatta eka kirja alkaa olla luettu. Ja kai siitä jotain käteen jäi. Ainaki nyt uskon, ettei välttämättä oo mun syy, et oon ihan fucked up. Vieläki. Vaik mun peilikuva ei saa mua enää itkemään, en silti uskalla luottaa itteeni. Luottaa siihen, et riitän. Vaik haluisin luottaa. Haluisin olla yks niitä tyttöjä, jotka kävelee pää pystyssä ja hymyilee vastaantulijoille ja tekee mitä haluu. Uskaltaa balettitunnilla tehä ne ilmeet mitä maikka pyytää. Huutaa kovaa vaan siks, et tuntuu siltä. Mut mä en uskalla, mua pelottaa, et näytän jotenki typerältä. Mua pelottaa, et ihmiset ajattelee, et mä oon ihan vitun nolo. Vaik oikeesti sillä ei oo mitään välii. Ainaki mä sanon niin kaikille. Vaik enhän mä tiiä onks se totta. En mä tiiä mistään mitään. Oon ihan jumissa. Mut ehkä se on nyt hetkellisesti okei, ku aurinko paistaa ja töitä on jälellä alle tunti. 

Rakkautta & anarkiaa

P.S. Jos jostain kuulette Jenkeistä tulleen buumin laittaa hoitoaine ennen shampoota, älkää kokeilko, siit ei seuraa mitään muuta ku helvetin sähkönen tukka.

APRILLIA

Olin kirjottamas et jee mikä päivä, vaikka jouduinki laittamaan Annin junaan ja saatoin pariin otteeseen luvata etten luota lämpömittariin kävellessäni Kruna Hakaniemi väliä, mut APRILLIA. Oho en voikkaa enää sanoo nii. 

Kiva päivä romahti ku pääsin kotiin (vaihteeks). Ompelukone ihan välttämättä halus sanoa itsensä irti, kello tuli heti liikaa, etten voinu enää popittaa Ramonesiin ja kuulokkeisiinkaan vaihtaminen ei onnistu ilman vittuuntumista, koska ne on kohta jäämässä eläkkeelle. Että sellasta. Onneks sentää leikkasin kankaat ihan päin helvettiä, et inspiski kuolee. Ainii myös yliviivaustussi versio 2 lomailee. Ah että ku on ihanaa.

Ei pahaa ilman hyvää, eilen oli palkkapäivä ja JEE mulla on vihdoin mukavat mustat perushousut, joita pitää lyhentää varmaan kymmenen senttiä!

Nyt jos sais nukuttua. Note to self, ei mitään kofeiinipitosta mulle neljän jälkeen...

Sleep tight, don't let the bed bugs bite

Jonspa

Sadness is a blessing

Päivän saavutukset: oon maannu melkeen 18 tuntia putkeen sängyssä (okei nousin hakemaan karkkipurkin yöpöydältä, joka ei enää oikeestaan palvele siinä tarkotuksessa) ja kattonu melkeen koko ekan kauden HIMYM:ä. Okei no iski muhun joku väliaikanen mielenhäiriö ja heitin pikkusiskon Tiksii ja siivosin sen verran, et täällä näkyy lattia! Onneks oon liittyny pipokastiin, viimeks keskiviikkona pesty tukka oli helppo piilottaa ja myös tällasena päivänä on mahollista näyttää ihan siedettävältä.

Vaikka tällä hetkellä mikään ei näytäkkään siedettävältä, paitsi ehkä toi äitin vanha kasaripaita, jota myös Rillon tarjoilijat on kehunu. Melankolia-soittolista soi, enkä nää taas mitään positiivista missään, vaikka rakastanki mun tyttöjä ja syvällisiä keskusteluja ja ulkona kuivuvia pyykkejä. Nii ja mäkkiruokaa, jota viimesillä rahoilla ATM:n drive-inistä hain.

Noh, ehkä parin viikon ja parin itkupotkuraivarin jälkeen tää alkaa taas hellittää. Ehkä sit parannun näistä mielenhäiriöstä ja keksin mitä haluun tehä elämälläni. Ehkä joku tulee ja pistää mut kasaan, koska ilmeisesti ite en tästä palapelistä saa rakennettua mitään järkevää kokonaisuutta. Ehkä tai sit ei. 

Pitäis kai mennä nukkumaan.

Jonspa