Sadness is a blessing

Päivän saavutukset: oon maannu melkeen 18 tuntia putkeen sängyssä (okei nousin hakemaan karkkipurkin yöpöydältä, joka ei enää oikeestaan palvele siinä tarkotuksessa) ja kattonu melkeen koko ekan kauden HIMYM:ä. Okei no iski muhun joku väliaikanen mielenhäiriö ja heitin pikkusiskon Tiksii ja siivosin sen verran, et täällä näkyy lattia! Onneks oon liittyny pipokastiin, viimeks keskiviikkona pesty tukka oli helppo piilottaa ja myös tällasena päivänä on mahollista näyttää ihan siedettävältä.

Vaikka tällä hetkellä mikään ei näytäkkään siedettävältä, paitsi ehkä toi äitin vanha kasaripaita, jota myös Rillon tarjoilijat on kehunu. Melankolia-soittolista soi, enkä nää taas mitään positiivista missään, vaikka rakastanki mun tyttöjä ja syvällisiä keskusteluja ja ulkona kuivuvia pyykkejä. Nii ja mäkkiruokaa, jota viimesillä rahoilla ATM:n drive-inistä hain.

Noh, ehkä parin viikon ja parin itkupotkuraivarin jälkeen tää alkaa taas hellittää. Ehkä sit parannun näistä mielenhäiriöstä ja keksin mitä haluun tehä elämälläni. Ehkä joku tulee ja pistää mut kasaan, koska ilmeisesti ite en tästä palapelistä saa rakennettua mitään järkevää kokonaisuutta. Ehkä tai sit ei. 

Pitäis kai mennä nukkumaan.

Jonspa