Yks sana.
Tytöt.
Niin vaikeita ja perseestä, mut silti niin elintärkeitä. Ne puhuu paskaa mun kanssa ja ne paijaa, ku joku mulkku on taas ihan mulkku. Tai jos elämä on ihan mulkku. Niinku nyt. Ne puhaltaa mun kanssa saippuakuplia ja tuo mulle jotain hyvää. Tai tois, jos ne löytäis kaupan. Ne juo viinii ja bailaa silleen, et ilmeisesti kaikki muut tietää mitä tapahtu paitsi me. Ne ei ota katsekontaktia. Ne tekee aivan järjettömän typeriä reissuja ja potee mun kanssa morkkista. Ne kuuntelee ja ku ne saa tarpeekseen, ne potkii perseelle, et teen asioille jotain. Siks päätin tehä jotain ja lintsata vaihteeks Helsingissä. Ne spekuttaa, stalkkaa ja hehkuttaa. Muuallaki ku Hehkussa. Ne lähtee mun kanssa Hehkuun. Ne antaa mulle tukee. Myös WhatsApp tukee. Pitäiski ehkä palata tähän maailmaan ja lukee ne 106 lukematonta WhatsApp viestiä, ettei ne unoha mua. Koska joskus ne unohtaa mut. Mut silti ku me tavataan taas, se on ihan parasta. Ja se muistetaan.
Kiitos kaikki tytöt (ja pojatki) kaikesta tuesta ja kaikesta perseilyn kestämisestä ja yöpaikoista ja kaikesta. Ehkä mä joskus oon taas sen verran elossa, et pystyn tekemään sen kaiken myös teille.
Jonspa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti