Tällaista on ehkä olla nuori

Mun insipiraatio on hävinny unettomiin öihin ja sen tilalle on ilmaantunu Drama Queen Jonna, jonka toivon jo jääneen jonnekki sinne yläaste- ja lukiovuosiin. Päätin myös tehä jotain radikaalia (kheh en kerro mitä), koska naistenlehti käski, ja laittaa Sannia siivousmusaks. Siis Sannia. Minä. Ei. Ja siis se, et siivosin. Eikä se ees ollu kotona. Koska siinä vaiheessa olin käyny kotona viimeks ehkä neljä päivää sitten. Sit löysin polvesta jäätävän mustelman. Tai oikeestaan mun polvi on yks jäätävä mustelma. Enkä tiiä miks. En tiiä nykyään mistään mitään. En tiiä miks nään niin outoi unii silloin harvoin, ku nukun, tai saan näit jäätäviä pakkomielteitä ihmisistä, joita en oo koskaan ees tavannu. Enkä jaksa lukee. Mä aina jaksan lukee. Mut en nyt, en ees Potterii.

Alkaaks joku muu jo epäillä mun mielenterveyttä? Koska mä alan. Myös siks, et oon tunnustanu mun Directioneriuteni julkisesti ja (jep ihan oikeesti) lähteny ovet paukkuen menee, ku mua ei tuettu. Bitch don't kill my vibe. Muutenki oon sitä mieltä, et ihmisten pitäis tukee toisiaan enemmän. Ja ihmisten pitäis saada pukeutuu miten haluu, näyttää miltä haluu (tai täytyy) ja kuunnella mitä haluu ilman, et kenelläkään on siihen mitään sanomista. Spread the love, älkää olko Joensuu. Koska täällä ihmiset on vaan ehkä maailman ahdasmielisimpii ja puhuu toisistaan silleen, et itkettää. Tekis mieli vähän vaihtaa elämää tai ees vaikka kaupunkii tai vaikka alaa! Mut en oikeesti tiiä haluisinko sittenkään. Koska en tiiä mistään mitään.

Siinä vähän throwbackia ja mun veli-ikävää ja kesäikävää ja ikävää muuten vaan. Teksti on ihan yhtä sekavaa ku mun pääki. Onneks on ihmisiä, jotka muistuttaa, et ei tää sekavuustila kestä koko elämää ja, et tunnelin pääs on valoo, pitää vaa muista avata silmät. Vaik itsehän en siis muista enkä jaksa enkä oikeestaan ees tiiä miten se tehään, koska en tiiä mistään mitään.

Peace ja vittu rakkautta ihmiset!!

Jonspa