Koira on elämä

Äsken melkeen hypätessäni parvekkeelta ja vuoronperään hysteerisesti itkiessä ja nauraessa tajusin, et mun puhelinriippuvuus on ihan uusissa sfääreissä ja et mun ois ehkä aika hankkia elämä. Vaikka mieluummin kyl joka päivä vaan rapsuttaisin koiraa ja söisin kalapuikkoja. Koska en haluu aikuistuu. Enkä aio, vaikka oonki kakskyt. 

Nyt ajattelin vetäytyy kauneusunille, et pääsisin joskus eroon näistä silmäpusseista. 

Huijasin, en salee saa unta koko yönä.

Jonspa

P.S. Elämä on laiffii Helsingissä! Ihmiset on ihania, oli ne sitte uusia tai vanhoja! Onnea abeille!