Mä yritin mennä tänään kouluun. Mä oikeesti yritin. Sit en löytäny mun hienoo kynää tai terkkarin puhelinnumeroo, ni flippasin ja jouduin popsii pillerin, et saan hengitettyy.
Sit me mentiin keskustaan jäätelölle ja se reissu niin veny. Me (poliisisetien luvalla) otettiin takasin musta pyörä ja metsästettiin mulle Crazy Coloreita, joita ei saatana löydy mistään (enkä uskalla ostaa mitään muuta tukkaväriä) ja flippasin vielä enemmän. Sit ostin uuden hienon kynän ja vihon, et saisin joskus tehtyy vittu jotain tän opiskelun eteen. Ja kamomillateetä, et voisin kuvitella, et Bill Kaulitz on tarjoillu sen mulle niinku joskus mun unessa, ku taksikuski oli ajanu mun poikaystävän päältä, ku se oli taluttanu pyörää tien yli. Siis siinä unessa.
Sit me tultiin kotiin ja mä niin yritin tehä kouluhommia, mut flippasin ku piti selvittää mitä vittua tarkottaa EVL (siis muutaki ku Suomen evankelisluterilaista kirkkoo), enkä löytäny. Sit Iita lupas, et jos joka toinen päivä flippaan vähä vähemmän, ni saan mun aidonkokosen Bill Kaulitzin seinälle. Eli ehkä mä yritän koota näitä mun sirpaleita niinku äitiki ehotti. Äiti sano myös, et oon joskus ollu valovoimanen, sosiaalinen ja kiva tyttö, mut oon vaan unohtanu sen. Joo niin oon.
Oon myös unohtanu miks mul on joskus ollu ikävä morkkisteluu. Mulla ei enää oo. Joten sen ja pienen wake up callin (tai no tekstarin) jälkeen mä aion luopua bailaamisesta. Aina ja ikuisesti aamen. Ja kuunnella vaan Olavia ja mun muita tulevia aviomiehiä.
En kestä, et kuulostan oikeesti yhtä neuroottiselta ku oonki.
Jonspa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti