"Mä en tahdo syödä muumilautaselta."

Tiiättekö ku on niitä päiviä, ku saatte hirveesti aikaan, vaik ei mistään tuu mitään? Ja sit on sellasii päivii, et tuutte kotiin, meette sänkyyn, päätätte ettette nouse siitä ikinä enää. Sit pyörrätte päätöksenne (niinku kaikessa aina yleensäkki) ja nousette, pyörrytte, nousette uudestaan. Katotte kelloo, tajuutte, että ruokaa on nähty viimeks varmaan eilen, syötte jotain, meette takasin sänkyyn ja ootte niin saatanan poikki tosta urheilusuorituksesta, ettette jaksa ees ottaa rintsikoita pois. Vaikka ette tehny oikeestaan mitään mitä piti. 

Mut onneks on kavereita, jotka tuo mulle yllärisiidereitä ja kertoo hulvattomia yksityiskohtia reissuistaan tiettyihin kaupunkeihin, joihin kenenkään ei koskaan pidä mennä. Tai jotka raahautuu rapusta toiseen juomaan teetä ja kuuntelemaan mun ultimaattista valitusta. Ja kavereita, jotka raahautuu samasta rapusta juomaan teetä ja tuomaan mulle ruokaa, jonka ehkä joskus saan vielä syötyyki. 

Tässä me vielä näytetään elämälle keskisormee, koska hei. Ihan oikeesti. Jos pikkuhiljaa asiat alkais yks kerrallaan purkautua ilman, et miljoona muuta asiaa romahtaa niskaan, ni saattaisin olla ihan tyytyväinen. Vaikka okei ei mulla kai olis mitään valittamista, mut jatkuvien painajaisten takia, jotka ei lopu ees ku mä herään, en aina jaksa kattoa elämää niin. 

No mut ainaki mä sain ne rintsikat pois, kai seki lasketaan saavutukseks.

Peace ja kaikkee muuta ku rakkautta,

Jonspa

P.S. 

Kamala päivä

Väsyny päivä, turha päivä, sadepäivä, kamala päivä. Tällasina päivinä teen aina jotain impulsiivista ja typerää mun tukalle. Niin myös tänään. Tällä kertaa ei sentää tullu geisha otsista tai Hayley Williams polkkaa, mut joo siis missään nimessä ei tukasta pitäny purppuraakaan tulla. Ja epätasasen väristä. 

Tällasina päivinä ei fiilistä nostata myöskään sosiaalisessa mediassa jatkuva paasaaminen ulkonäöstä ja siitä miten laihat on liian laihoja ja muodokkaat läskejä ja kukaan ei enää ookkaa hyvä sellasena ku on. Onks joku ottanu huomioon, et sitä mukaan mitä "normaalimmaks" kauneusihanne muuttuu, sitä enemmän ulkonäköpaineita meille "epänormaaleille" tulee. Yllätyyyyys! Kaikki ei oo kokoo 38 luonnostaan. Onhan se ihan kiva, et yritetään kylvää tervettä kehonkuvaa ihmisten keskelle, mut avainratkasu siihen ei oo se, et toitotetaan jonkun kehontyypin ylivoimasuutta, vaan se, et poistetaan kauneusihanteet ja annetaan ihmisten olla sellasia ku ne on. Joka siis on käytännössä täyttä utopiaa. Mut meitsi henkilökohtasesti on sitä mieltä, et jokainen on kaunis ja saa luvan olla jatkossaki. Ei kenenkään tarttee muuttaa ulkonäköö sen takii, et joku sanoo niin. Varsinkaa, jos joku ruudun takaa sanoo niin.

Kiitos ja hei terveisin yks itkunen teini sängyn ja itsetunnon pohjalta.

Siinäpä tärkein tiivistettynä. En muista mistä löysin kyseisen kuvan, mut kiitos sille, joka sen on ottanu!

Jonspa

P.S. Älkää unohtako syödä.