Juokse mies juokse!

Tulin eilen Helsinkiin käymään kotona. Ekana, ku astuin ovesta sisään, romahin lattialle itkemään ja sit nauramaan, koska mun liila color mask oli jääny autoon. 

Eilinen meni vähän samoissa meisingeissä. Nyt onneks makaan sängyssä Krokon kainalossa legginsit (joista en oo viel päättäny et onks ne ihan ultimaattisen hienot vai rumahienot) jalassa ja kaikki mitä tässä välissä on tapahtunu on jotain todella hämmentävää. Sitä krapulahysterian määrää! En jaksa enää nauraa. Mitä tässä välissä on sit tapahtunu? No tässä välissä on tapahtunu muun muassa:

DIY Fest, kuuma aurinko ja kuumat skeittarit (ja vähä vähemmän skeittarit)

Suljettu CyberShop ja kuumottavat Kamppimestat

Metro

Alpparin ja Kiasman kusisen sillan alusen jäätävän känniset teinit

Syysmyrskyssä Helsingin mukulakivillä korkokengissä bussiin juokseminen

Hologrammikisut (!!!!)

TYTÖT

Sellanen viikonloppu, jos huomenna ois vaikka kotonakin. Jou.

Jonspa

Jos elämä ois helppoo....

Reilut kaks viikkoo Joensuu elämää ja piti nostaa keskarit ilmaan. 

Vaikka täällä menkkakivutki tuntuu paremmilta ni kyllä se vituttaa löytää ittensä tekemästä taas jotain mikä ei vittuukaan kiinnosta. Joojoo tottakai se on siistii ja kaikesta on hyötyy CV:ssä ja oon etuoikeutettu ja blaa blaa mut ei paljoo kiinnosta, ku pitää koulussa paeta vessaan kiroilemaan, ettei retkahtais röökiin (en retkahtanu) tai pillahtais itkuun ku ilmeisesti joku toinen on taas sen verran kiinnostavampi, et mun saatanaakin kaameempi päivä ignoorataan täysin (en kommentoi lopputulosta). 

Ihanpa sama, tää lähtee huomiohuoraamaan Stadiin. Tai no vasta huomenna, mut kuitenki.

Hyvää illan jatkoa kaikille.

Jonspa.

P.s. Oikeestihan oon edelleen ihan rakastunu Joensuuhun ja elämä täällä random kellarissa maistuu paremmalle ku Pipsan lasagne. Vaikkakin kannattais ehkä ajatella ennen ku tekee, ni ei tartteis välttämät hyppää jokeen ja saattais säästää vaikka tukkaansa, joka eka otti blondia (jep, ei enää ikinä) ja sen jälkeen liilaa. Kahesti. 

Hei hei, Helsinki!

(Huom! Seuraavassa tekstissä tulen kuulostamaan katkeralta ja siltä, että mun elämä kokonaisuudessaan on ollu ihan paskaa, vaikka se kuitenki on kaukana totuudesta. Totuus kuitenkin on se, et vaikka oonki ollu hetkittäin ihan onnellinen ja sillon ku en oo ollu onnellinen, mulla on ollu ihmisiä auttamassa mua eteenpäin, mä oon usein toivonu, et heräisin vaikka kasiluokkalaisena ja saisin elää elämäni vähän järkevämmin. Kaikki täällä muistuttaa mua siitä ja siks en tuu kaipaa takasin. Kiitos oikeesti teille, jotka mun kanssa ootte ollu, teitä mä tuun kaipaamaan, vaikka oikeestaan ette mun elämästä mihinkään lähekkään.)

This is it. Mä pääsen täältä pois. VIHDOIN. Nyt voin taputtaa itteeni tyytyväisenä selkään, "selvisit siitä"! Voisin valehdella ja väittää, et mulla tulee ikävä tätä paikkaa ja mul tulee ikävä tätä kaikkee, mut en tee niin. Mul tulee ikävä sitä menneisyyttä, mitä mulla ei koskaan ollu ihan vaan itteni takia. Mul tulee ikävä niitä aamuja ku pikkusiskon kanssa istuttiin keskisormet pystyssä keittiössä ja kuunneltiin Pää Kiitä. Mulla varmasti tulee ikävä rahaa, mut en valita. Pääsen täältä vieraitten ihmisten keskeltä jonnekkin, jonne oon jännä kyllä tuntenu kuuluvani. Mä pääsen palaa juurille, joita mulla ei kunnolla koskaan ollukkaan. Mä pääsen bailaa Kerubiin ja mä pääsen tekemään sitä mitä oikeesti haluun tehä.

Mä en syytä ketään, korkeintaan itteeni. Mä en oo katkera, koska jos tähän yhtälöön lisättäis mielialalääkkeet (taas), tää matka ois ollu varmasti ihan hyvä, sellanen perus. Kaikki huiput ja aallonpohjat ois vaan karsiutunu kaikkeen keskinkertasuuteen, eikä mulla ois mitään kerrottavaa. Nyt mulla on. Ne huippuhetket, joihin palaaminen tuntuu välillä hirmu hyvältä (koska kyllä se elämä Helsingissäkin maistuu hetkittäin), ja ne hetket, joista selvisin, opin ja parannuin. Kaikki se minkä jätän nyt taakse on muokannu musta sen henkilön kuka mä oon tänään, enkä vaihtais sitä mihinkään. Tai no ehkä muutamaan aikamatkaan saattaisin... Kuitenki nyt oon tyytyväinen. Sotkut selvitettynä ja tukka saksittuna oon niin valmis avaa tän uuden luvun mun elämässä ja jättämään kaiken paskan ja vähemmän paskan taakseni!

Hei hei, Helsinki!

Peace.