Eilen mulla melkeen tuli itku, ku Kampin Cyber Shopissa soi Good Riddance ja tajusin, et taas tää on kohta ohi. Koska vaikka mun elämässä on ihmisiä, jotka sekottaa mun päätä ja saa mut (tahallaan tai tahattomasti) tuntee, et en oo tärkee paitsi sillon ku multa voi saada jotain, mun elämässä on yllättävän paljon ihmisiä, jotka näyttää mulle, et merkkaanki jotain. Et mun vuoks kannattaa juonia ja panostaa. Ja toimii wingmanina vaikka se ei aina meniskää ihan ku Strömsössä. Beibit, teette mun elämästä parempaa, vaik oonki 20. Mut kaikki se jää taas Helsinkiin. No ei kaikki, mut iso osa sitä. Siperia opettaa vai miten se meni.
I hope you had the time of your life. 'Cause I had.
Jonspa
P.S. Aina ku sä puhut sitä etelää, se saa mun levikset repeemään.
P.P.S. Musta tuntuu vähän pahalta, ku oon kääntäny takkini näin rajusti ja näin nopeesti.
