Mut ehkä tässä sängyssä maatessa ultimaattisen siivoussession jälkeen vois kattoo vähän viime vuotta. Vuoden vikat viikot meni aika pitkälti Joensuussa, josta halusin niiiiin kovasti pois siellä asuessani. Kuitenki ku mä keskellä yötä ajelin autolla Yliopistonkatuu (samaa katuu, jota keväällä poljin pyörällä aurinkoisena aamuna kohti terveyskeskusta, koska oli pakko hakee saikkutodistus, ku olin jo toista viikkoo poissa koulusta, koska sain niin rajuja paniikkikohtauksia, et en pystyny muuhun toimintaan, ku suunnittelemaan mun ja vaihtelevien julkisuudenhenkilöiden häitä ja kavereitten häämekkoja), mä tajusin miten paljon aika siellä on antanu ja miten ihana paikka se onkaan ja miten paljon ihania ihmisiä siellä on, vaikka sitäkään en osaa koskaan näyttää tai kertoo, koska oon a. tosi huono pitää yhteyttä ja b. tosi luottamusongelmainen, enkä usko, et muut vastaa mun fiiliksiin. Siis ihan kaveripohjaltakin. Tänä vuonna mä ajattelinkin rohkaistua ja yrittää olla silleen syvemmällä tasolla sosiaalinen.
Viime vuosi toi tullessaan myös monta uutta kotia, joista kaikki on tuntunu tietyllä tapaa kodeilta, mut nyt ku mul on oma ovi ja kämppis, joka jaksaa katella mua synttärikunnossa selvinpäin, ni en oikeesti haluu enää muuttaa.
Niin ja siis synttärikunto... Mun 21-v synttärit meni enemmän tai vähemmän vituiks aluks, mut Alkon kautta mukaan tarttu vähän liian monta viinipulloo ja sen lisäks, et oon suorilta jaloilta lentäny Maman tangolta selälleen lattialle ja juossu sit täysii pakoon, ettei mua heitetä ulos baarista, muistikuvat onki aika rajalliset. Ilmeisesti joku on tarjonnu mulle Tequilaa, ku meinasin oksentaa seuraavana päivänä mummon ja ukin 50v hääjuhlissa, ku serkku sano "suola". (Kiitän sitä kuka ikinä tunnustaakin ja kaikkia muita, jotka minulle synttärijuomia tarjoilivat!) Ja mun synttäreilläkin pyörin niin random porukassa ettei mitään rajaa, mut oli maailman hauskinta! Kiitos kaikille siitä ja anteeks, että olin ihan hirvee ämmä.
Muutenki tänä vuonna mun kaveripiiri on muuttunu aika paljon, ja sain vihdoin rohkeutta heivata elämästäni ihmisen, joka aiheutti mulle suurta ahdistusta. Vaikka itsekkään en ole osaton siihen, että kaikki meni vituiks.
Eli muutoksen tuulet on puhaltanu läpi vuoden, ja mä toivonki, et tuleva vuosi tois tullessaan jotain pysyvää ja tasasta. Ja rohkeutta tehä asioita, mitä haluaisin. Koska vaikka oonki menny tosi paljon eteenpäin itteni kanssa, oon edelleen hirveen epävarma.
Peace and love vuoteen 2016!
Jonspa
P.S. Onpa turha postaus edelliseen verrattuna. Noh, ehkä mä kohta keksin taas jonku tärkeen aiheen mistä avautua.
