Turha purkaus

Jeesus mitä selviytymistaisteluu tää elämä taas. Eikä vaan mulla, vaan monella muullakin. Jotenki kaikki vaan vähän kusee niskaan, vaikka kesä alkaa oikeesti ja radikaalisti lähestyä ja ne noin seittämän miljoonaa asiaa, mistä ennen sitä pitäis suoriutuu. Haaveet kaatuu ja uni ei tuu ja näistä itkukohtauksista alkaa tulla turhan säännöllisiä. Ja kiusallisia. 

Onneksi on uudet lököhousut, jotka ostin ihan vaan sen kunniaks, et rahaa ei oo, eikä tuu. Ja tietty Ruisrock ja Studio Killers ja joo oon liian väsyny innostuakseni ees siitä. Huomenna kai sais laittaa taas lakin päähän, mut taitaa seki homma jäädä Nukkumatille.

Järjissäni oon ehkä vaan sen takia, et aurinko ja napapaitapäivät. Ja kaikki ihmiset, jotka mua kuuntelee ja kestää. Ja pesäpallo (koska ei oo mitään parempaa ku pamauttaa jokaisen kusipään naama taivaaseen tai siis pallo).

Juu turhaa jaarittelua hyvästi hei ja koittakaa selvitä, vappuna dokataan!

Jonspa

Niin että mitä että?

Tää vois olla sellanen Elämä alkaa huhtikuussa -päivitys part 2, koska tänä pääsiäisenä jos joskus on eletty. YOLO. Koko skaala fiiliksiä käyty läpi ja monet lainausmerkit. Näin niin monia mun lemppari-ihmisiä ja niin monia uusia ihmisiä, et ehkä tässä voi taas epäsosialisoitua duunissa seuraavan viikon. Sit koin niin monia uskomattomia ja "näin käy vaan elokuvissa" asioita, et se niin oli tän morkkiksen arvosta. Ja kans niitä ihan tavallisia aisioita, jotka saa hymyn huulille no matter what! Kiitos tytyt ja Juju ja tietty isi, et kaikki oli parast ❤️

Älä sammu aurinko!

Jonspa

C'est la vie

En tiiä kuinka monta unettoman yön jälkeistä päivää kestän enää. En jatkossa välttämättä haluu ruveta itkee ku en oo ilmeisesti tarpeeks taiteellinen Temperan myyjälle ja se on mulle ilkee, tai ku Jimi kymmenen vee on ihan vittupää. Sit seuraavana hetkenä hymyillä koska nyt muistin aurinkolasit ja aurinko paistaa taas sekunnin ja sit taas itkee, koska koko Helsingistä ei löydy sopivaa kartonkia (kiitos Tiimarin konkurssi). Ja sit taas nauraa koska työmatkalta löyty täydellinen antikvariaatti ja antikvariaarista löytö. Ja sit taas itkee koska meitsiäki bipolaarisempi sää. Ja koska kamera on kotona. Taas.

Onneks eilen oli kiva päivä ja kiva ilma ja kivoja tapaamisia (sovittuja ja vähän vähemmän sovittuja) ja kiva uus paita!

Peace,

Jonspa

Kamala päivä

Väsyny päivä, turha päivä, sadepäivä, kamala päivä. Tällasina päivinä teen aina jotain impulsiivista ja typerää mun tukalle. Niin myös tänään. Tällä kertaa ei sentää tullu geisha otsista tai Hayley Williams polkkaa, mut joo siis missään nimessä ei tukasta pitäny purppuraakaan tulla. Ja epätasasen väristä. 

Tällasina päivinä ei fiilistä nostata myöskään sosiaalisessa mediassa jatkuva paasaaminen ulkonäöstä ja siitä miten laihat on liian laihoja ja muodokkaat läskejä ja kukaan ei enää ookkaa hyvä sellasena ku on. Onks joku ottanu huomioon, et sitä mukaan mitä "normaalimmaks" kauneusihanne muuttuu, sitä enemmän ulkonäköpaineita meille "epänormaaleille" tulee. Yllätyyyyys! Kaikki ei oo kokoo 38 luonnostaan. Onhan se ihan kiva, et yritetään kylvää tervettä kehonkuvaa ihmisten keskelle, mut avainratkasu siihen ei oo se, et toitotetaan jonkun kehontyypin ylivoimasuutta, vaan se, et poistetaan kauneusihanteet ja annetaan ihmisten olla sellasia ku ne on. Joka siis on käytännössä täyttä utopiaa. Mut meitsi henkilökohtasesti on sitä mieltä, et jokainen on kaunis ja saa luvan olla jatkossaki. Ei kenenkään tarttee muuttaa ulkonäköö sen takii, et joku sanoo niin. Varsinkaa, jos joku ruudun takaa sanoo niin.

Kiitos ja hei terveisin yks itkunen teini sängyn ja itsetunnon pohjalta.

Siinäpä tärkein tiivistettynä. En muista mistä löysin kyseisen kuvan, mut kiitos sille, joka sen on ottanu!

Jonspa

P.S. Älkää unohtako syödä.

Hetken on helpompi hengittää

Helsinki on heränny eloon. Kärttysimmätki asiakkaat sanoo kiitos, ku ne lähtee. Aurinko on houkutellu vilusimmatki hipsterit parkatakeista ulos ja ihmiset oikeesti hymyilee. Mäki aina hetkittäin. Sillon ku on helpompi hengittää. Ja kaikesta huolimatta tänään on helpompi hengittää.

Muistiinpanoja lukuunottamatta eka kirja alkaa olla luettu. Ja kai siitä jotain käteen jäi. Ainaki nyt uskon, ettei välttämättä oo mun syy, et oon ihan fucked up. Vieläki. Vaik mun peilikuva ei saa mua enää itkemään, en silti uskalla luottaa itteeni. Luottaa siihen, et riitän. Vaik haluisin luottaa. Haluisin olla yks niitä tyttöjä, jotka kävelee pää pystyssä ja hymyilee vastaantulijoille ja tekee mitä haluu. Uskaltaa balettitunnilla tehä ne ilmeet mitä maikka pyytää. Huutaa kovaa vaan siks, et tuntuu siltä. Mut mä en uskalla, mua pelottaa, et näytän jotenki typerältä. Mua pelottaa, et ihmiset ajattelee, et mä oon ihan vitun nolo. Vaik oikeesti sillä ei oo mitään välii. Ainaki mä sanon niin kaikille. Vaik enhän mä tiiä onks se totta. En mä tiiä mistään mitään. Oon ihan jumissa. Mut ehkä se on nyt hetkellisesti okei, ku aurinko paistaa ja töitä on jälellä alle tunti. 

Rakkautta & anarkiaa

P.S. Jos jostain kuulette Jenkeistä tulleen buumin laittaa hoitoaine ennen shampoota, älkää kokeilko, siit ei seuraa mitään muuta ku helvetin sähkönen tukka.

Elämä alkaa huhtikuussa

Päivän sana, tai oikeestaan koko viikon sana: extemporee.

Pojat kysy lähenkö niitten kanssa Joensuuhun, äiti kysy onks siinä mitään järkee, Henna kysy onks suunnitelmii illaks, isi kysy laitetaanko mun auto kuntoon. Meitsi vastas, et sori, koti kutsuu ja siihen kutsuun on vastattava. 

Jos saisin valita jäisin vielä pilikselle Kerubin pihaan kuuntelee Gimmelii ja vaik ottaa kurkipotkukuvii, mut raha ei kasva puussa, joten Helsinki kutsuu ja vastuullinen aikuisuus. Ehkä sit ku palaan ni Aapo järjestää mulle uudet maailmanluokan kotibileet ja paikalle kaikki mun tytöt ja pojat ni voin taas nauraa ja bailaa ku crazy person ja tietty tuhlaa kaikki mun rahat. Mut huominen on huomenna ja nyt vois keskittyy pääsykoekirjoihin. Anyway nyt on vikan teinivuoden kesä korkattu ja suunta ei oo ku ylöspäin! 

Kiitos, elämä on parast ja Mäkki,

Jonspa

P.S. Jeesus mitä materiaalia puhelin täynnä...

Fashion's not glamour

Mitäs te ootte tehny tänään, ku bipolaarinen ilmasto ei selkeesti osaa päättää haluuko se olla kevät vai talvi? No mä oon melkeen koko päivän muotoillu kengänpohjia. Ja juonu Pepsiä (hyi minä Coca-Cola forever). Sit kuuntelin All Time Low'ta ja tuskailin alaselkään ilmaantunutta mustelmaa, kiitos juoksuhousut + vatsalihasliikkeet yhdistelmän. 

Tällasta sotkua mun elämä on muutenki. Valvottuja öitä, egoistista ja moralistista vinoumaa ja kaavoja, kankaita ja lankoja. Ja sekavia tulevaisuudensuunnitelmia, joihin haluisin ehkä sittenki sisällyttää epävarman ammatin ja vähä vielä lisää edellisiä.

Ottiko kukaa mitää selvää? Hyvä en mäkää. Onneks huomenna koittaa sentään Joensuun invaasio Helsinkiin ja pääsen ulos sekä mun päästä että kirjaimellisestikin.

Hewii

Jonspa

P.S. Mul oli jotain järkevää mielessä, mut nyt unohin.

APRILLIA

Olin kirjottamas et jee mikä päivä, vaikka jouduinki laittamaan Annin junaan ja saatoin pariin otteeseen luvata etten luota lämpömittariin kävellessäni Kruna Hakaniemi väliä, mut APRILLIA. Oho en voikkaa enää sanoo nii. 

Kiva päivä romahti ku pääsin kotiin (vaihteeks). Ompelukone ihan välttämättä halus sanoa itsensä irti, kello tuli heti liikaa, etten voinu enää popittaa Ramonesiin ja kuulokkeisiinkaan vaihtaminen ei onnistu ilman vittuuntumista, koska ne on kohta jäämässä eläkkeelle. Että sellasta. Onneks sentää leikkasin kankaat ihan päin helvettiä, et inspiski kuolee. Ainii myös yliviivaustussi versio 2 lomailee. Ah että ku on ihanaa.

Ei pahaa ilman hyvää, eilen oli palkkapäivä ja JEE mulla on vihdoin mukavat mustat perushousut, joita pitää lyhentää varmaan kymmenen senttiä!

Nyt jos sais nukuttua. Note to self, ei mitään kofeiinipitosta mulle neljän jälkeen...

Sleep tight, don't let the bed bugs bite

Jonspa