Neidit, ei ne syö eikä unta saa

Yks sana.

Tytöt.

Niin vaikeita ja perseestä, mut silti niin elintärkeitä. Ne puhuu paskaa mun kanssa ja ne paijaa, ku joku mulkku on taas ihan mulkku. Tai jos elämä on ihan mulkku. Niinku nyt. Ne puhaltaa mun kanssa saippuakuplia ja tuo mulle jotain hyvää. Tai tois, jos ne löytäis kaupan. Ne juo viinii ja bailaa silleen, et ilmeisesti kaikki muut tietää mitä tapahtu paitsi me. Ne ei ota katsekontaktia. Ne tekee aivan järjettömän typeriä reissuja ja potee mun kanssa morkkista. Ne kuuntelee ja ku ne saa tarpeekseen, ne potkii perseelle, et teen asioille jotain. Siks päätin tehä jotain ja lintsata vaihteeks Helsingissä. Ne spekuttaa, stalkkaa ja hehkuttaa. Muuallaki ku Hehkussa. Ne lähtee mun kanssa Hehkuun. Ne antaa mulle tukee. Myös WhatsApp tukee. Pitäiski ehkä palata tähän maailmaan ja lukee ne 106 lukematonta WhatsApp viestiä, ettei ne unoha mua. Koska joskus ne unohtaa mut. Mut silti ku me tavataan taas, se on ihan parasta. Ja se muistetaan. 

Kiitos kaikki tytöt (ja pojatki) kaikesta tuesta ja kaikesta perseilyn kestämisestä ja yöpaikoista ja kaikesta. Ehkä mä joskus oon taas sen verran elossa, et pystyn tekemään sen kaiken myös teille.

Jonspa

Sädekehäni on huonosti kii

 Kun mielentila on koko päivän muun muassa tämä tai paska, ni ei jumalauta. Kuutioitten hakkaaminen erinäisillä aseilla (tunnistin niistä vaan ruoskan) ei varmasti auta yhtään. Eikä se, et katosta tippuu vettä, eikä sähköjä oo olemassa. Eikä se, et oon taas mustelmilla todella tuntemattomasta syystä. Juuh elikkäs.

So I've got a question, do you wanna have a slumber party in my basement?

 Peace out.

P.S. Anteeksi Porkka en voinut vastustaa videokiusausta.

"Kyllä teidät muistetaan!"

Tää ei oo nyt yhtään hyvä... Jos pääsee baariin ilman papereita ni jotain on pielessä. Varsinki, jos baarin kanta-asiakkaat vuodesta liian kauan sitten ei melkeen pääse sisään. Mut vielä enemmän pielessä jotain on sitten, ku poke tulee varta vasten pöytään moikkaamaan. "Kahestaanko työ niitä tupareita viettelette?" Ai mitä tupareita? Syytän tästä Koskikatu 31 (aka Salkkaritalon) naapureita, jotka soittelee ovikelloo trubaduurien ja sen jälkeen suihkujen toivossa. Ja tietysti bissepalkalla. Ei hyvä. 

Siks mä saatoin päättää, et eilinen Kerubi on selvä Kerubi. Se oli ja se oli ehkä vähän huono idea. Kun kavereitten kännimayhem ja eiliset puolitutut (+ vähän vähemmän puolitutut) ja edellisviikkoset puolitutut ja kaupan kassat ja poliisit ja ikuisuuskuumistelut ja kaikki mitä oot tehny eilen ja edellisviikolla ja viime vuonna hyppää niskaan about noin samaan aikaan, ni mielenterveys saattaa olla hyvin pitkälti vaakalaudalla.

Mut ei se mitään, koska aamulla on kiva herätä vaihteeks silleen, et on hyvä olo. Ja silleen, et on saanu nukuttuu. Tänään jos vaikka vähän siivois. Tai luovuttais heti ja kattois telkkarii, jonka vihdoin oon saanu toimimaan.

Peace and sobriety!

Jonspa

PS. Sinä dj joka olit Kerubissa viime perjantaina, oot ihan paras oo siellä aina ja soita yhtä random musaa!

Tällaista on ehkä olla nuori

Mun insipiraatio on hävinny unettomiin öihin ja sen tilalle on ilmaantunu Drama Queen Jonna, jonka toivon jo jääneen jonnekki sinne yläaste- ja lukiovuosiin. Päätin myös tehä jotain radikaalia (kheh en kerro mitä), koska naistenlehti käski, ja laittaa Sannia siivousmusaks. Siis Sannia. Minä. Ei. Ja siis se, et siivosin. Eikä se ees ollu kotona. Koska siinä vaiheessa olin käyny kotona viimeks ehkä neljä päivää sitten. Sit löysin polvesta jäätävän mustelman. Tai oikeestaan mun polvi on yks jäätävä mustelma. Enkä tiiä miks. En tiiä nykyään mistään mitään. En tiiä miks nään niin outoi unii silloin harvoin, ku nukun, tai saan näit jäätäviä pakkomielteitä ihmisistä, joita en oo koskaan ees tavannu. Enkä jaksa lukee. Mä aina jaksan lukee. Mut en nyt, en ees Potterii.

Alkaaks joku muu jo epäillä mun mielenterveyttä? Koska mä alan. Myös siks, et oon tunnustanu mun Directioneriuteni julkisesti ja (jep ihan oikeesti) lähteny ovet paukkuen menee, ku mua ei tuettu. Bitch don't kill my vibe. Muutenki oon sitä mieltä, et ihmisten pitäis tukee toisiaan enemmän. Ja ihmisten pitäis saada pukeutuu miten haluu, näyttää miltä haluu (tai täytyy) ja kuunnella mitä haluu ilman, et kenelläkään on siihen mitään sanomista. Spread the love, älkää olko Joensuu. Koska täällä ihmiset on vaan ehkä maailman ahdasmielisimpii ja puhuu toisistaan silleen, et itkettää. Tekis mieli vähän vaihtaa elämää tai ees vaikka kaupunkii tai vaikka alaa! Mut en oikeesti tiiä haluisinko sittenkään. Koska en tiiä mistään mitään.

Siinä vähän throwbackia ja mun veli-ikävää ja kesäikävää ja ikävää muuten vaan. Teksti on ihan yhtä sekavaa ku mun pääki. Onneks on ihmisiä, jotka muistuttaa, et ei tää sekavuustila kestä koko elämää ja, et tunnelin pääs on valoo, pitää vaa muista avata silmät. Vaik itsehän en siis muista enkä jaksa enkä oikeestaan ees tiiä miten se tehään, koska en tiiä mistään mitään.

Peace ja vittu rakkautta ihmiset!!

Jonspa