Niin sekaisin saa pään joskus maailma tää

Siinäpä parit viimepäivät. Unohtamatta tuskallista viikonloppua ja loppumatonta paperisotaa TE-toimistoo (ja pääsykoekirjoja) vastaan. Niiden ansiosta oon vaihtanu pukeutumisen villasukkiin ja ulkoilman sohvaan lukuunottamatta viiden minuutin kuvaussessiota, jonka tein ihan vaan sen takia, et pysyisin järjissäni vielä ainaki huomisen. Vaik tässä taloudessa se on siitä huolimatta vähän vaikeeta. Mun tavarat tekee ilmaantumistemppuja katoamistemppujen sijaan ja toi yks apina nimeltä Viivi pilkkaa mun musamakua (joka on obviously paras tässä maailmassa) ja raiskaa mun aivoja todella järkevillä jutuilla. Vaik en valita, ihan kivaa et mul on sisko, jonka kans voi ajaa randomisti Kirkkonummelle syömään jäätelöö ihanan randomin pilattuun pöytään ja kuunnella PÄÄ KIItä aina aamupalalla. Ja ihan kivaa, et nahkatakki, jonka luulin hävittäneeni muutossa ilmaantuu meijän naulakkoon. Siis ihmeitä ihan oikeesti tapahtuu!!

Rakkautta ja kauneutta teidän elämiinne toivottaen,

Kävelevä ristiriita a.k.a Jonspa

Hetkittäin, esim tänään

Siinäpä tän päivän fiiliksiä. Sain kesken kaikkee tota feilailua (vetoan siihen etten oo koskenu deckiin varmaan kolmeen vuoteen!) viestin, jossa kysyttiin oonko mä onnellinen. Vastasin, että hetkittäin. Eli kuten ootd sanookin, älkää heittäkö sydämiä roskiin, koska aina sitä auringonpaistetta jostain pilven takaa ilmaantuu! Esim postilaatikosta saattaa tipahtaa kirje Joensuusta, jota voi bussissa lukee Olavi Uusivirran säestyksellä ja nauraa ääneen, vaikka kaikki kattookin sua ku sekopäätä. Tai sit Jimi kymmenen vee saattaa houkutella sut skeittiparkkiin ja onnistut olla halkasematta kalloas.

Esim tänään oon onnellinen.

Peace and mäkki,

Jonspa

P.S. Tänään pitäis vielä hakee Daniel kolme vee päikkäristä jostain päin Olaria, joten mulle saa pitää peukkuja, että löydän kohteeseen ajoissa.

Kuvia

Ei tullu kukkia naistenpäivänä, eikä unta seuraavana yönä. Sen sijaan tuli sitäkin parempaa kuvamateriaalia, ku päästin Jimi kymmenen veen puikkoihin ja hypin renkaista ja tangoista ja vaikka mistä, ku se kuvas. Eka kuva on kyllä mun käsialaa ihan vaan muistutuksena kaikille mun ihanille kavereille ja ehkä vähän itellenikin. 

Kaiken tän takiaisten liimailun ja merirosvoharakan (mustarastaan) metsästyksen lisäks oon muutenki menettäny järkeni. Heräilen eri vaatteissa ku missä meen nukkumaan, siivoon vapaaehtosesti ja kirjotan vaik ei oo inspiraatioo. Ehkä seki tulee takas sit ku lopetan tän toista viikkoo kestävän murjotuksen ja sosialisoitumisen vaan mun pääsykoekirjojen ja WhatsAppin kanssa. 

RAUHAA

Jonspa

Kiitän elämästäni myös WhatsAppia ja Iitaa

Tän piti olla se hyvä päivä. Ja olihan se osittain, mut oon vähän kyllästyny kattoo noita elämän pieniä iloja, vaik se taitaaki olla ainoo asia mikä pitää mut pinnalla just nyt. Kaikki tää stressi ja ahistus ja pääkipu alkaa viedä voimia, eikä Lookbookin hypetkää auta viemään tätä pahaa oloo pois (vaikka siis oikeesti 20 hypee sunnuntai-asusta?!!?!?). No joo, eka aurinkolasipäivä on aina eka aurinkolasipäivä, eikä melankolia-soittolistakaan voi ottaa sitä multa pois!

Peace out, kesä tulee

Jonspa

P.S. Kai sen tukanki vois joskus harjata.

Sadness is a blessing

Päivän saavutukset: oon maannu melkeen 18 tuntia putkeen sängyssä (okei nousin hakemaan karkkipurkin yöpöydältä, joka ei enää oikeestaan palvele siinä tarkotuksessa) ja kattonu melkeen koko ekan kauden HIMYM:ä. Okei no iski muhun joku väliaikanen mielenhäiriö ja heitin pikkusiskon Tiksii ja siivosin sen verran, et täällä näkyy lattia! Onneks oon liittyny pipokastiin, viimeks keskiviikkona pesty tukka oli helppo piilottaa ja myös tällasena päivänä on mahollista näyttää ihan siedettävältä.

Vaikka tällä hetkellä mikään ei näytäkkään siedettävältä, paitsi ehkä toi äitin vanha kasaripaita, jota myös Rillon tarjoilijat on kehunu. Melankolia-soittolista soi, enkä nää taas mitään positiivista missään, vaikka rakastanki mun tyttöjä ja syvällisiä keskusteluja ja ulkona kuivuvia pyykkejä. Nii ja mäkkiruokaa, jota viimesillä rahoilla ATM:n drive-inistä hain.

Noh, ehkä parin viikon ja parin itkupotkuraivarin jälkeen tää alkaa taas hellittää. Ehkä sit parannun näistä mielenhäiriöstä ja keksin mitä haluun tehä elämälläni. Ehkä joku tulee ja pistää mut kasaan, koska ilmeisesti ite en tästä palapelistä saa rakennettua mitään järkevää kokonaisuutta. Ehkä tai sit ei. 

Pitäis kai mennä nukkumaan.

Jonspa