Keep your eyes open

Mä vihaan elämänohjeita, sananlaskuja ja ylipäätään fiksui sanoja, jotka on oikeessa just sillon ku haluis, et ne on väärässä. Mä vihaan omia neuvojani, koska sit joku kääntää veistä haavassa ja heittää niitä mun naamalle, ku heikko hetki kohtaa.

"Ajattele positiivisesti", "asenne ratkasee"... Joo niin se menee, joo yritän asennoitua positiivisesti ja silti oon tässä. Rikkinäisenä, ajattelemattomana, yksin. Mikä taas meni vikaan? En ymmärrä.

Mut toisaalt, ei mun oo välttämättä tarkotuskaan ymmärtää. Asiat on korkeemmassa kädessä ja ei se korkeempi käsi ois se korkeempi käsi, jos se uskoutuis tällaselle tavalliselle talliaiselle sen suunnitelmien salaisista tarkotusperistä. Sillon se olis vaan yks meistä. Kaveri tai ystävä, joka näkee vaan hetken hyväks. Sokee ihminen, joka ajattelee itsekkäästi, eikä objektiivisesti. Ihminen, joka ei voi vaikuttaa elämään pikkuihmeil ja taksimatkoil randomeitten kanssa. Yks tällanen samanlainen, joka sulkee silmät sillon ku ne pitäis avata ja unohtaa asennoituu oikein pieniinki vastoinkäymisiin. Joka takertuu siihen menneisyyteen, jota sen naamalle pusketaan, eikä siihen parempaan vaihtoehtoon, siihen oikeeseen ja positiivisempaan. Koska loppujen lopukshan asiat ei oo mustavalkosii, vaan niit punasii, sinisii ja keltasiiki asioit löytyy, joskus hyvinkin yllättävissä muodoissa. Keep your eyes open, pilvien takaa saattaa oikeesti paistaa se aurinko!

Kattokaa mikä sormi

Viime vuonna tähän aikaan mä itkin katkeria kyyneleitä. Tänä vuonna tähän aikaan itken katkeria kyyneleitä. Taas. Ja mietin miks?

Mun kyllästymisaste tähän maailmaan on noin 103% ja en tiiä pitäskö mun itkee vai nauraa. Tilanteen surkuhupaisuutta lisää ONNEN TAIDOT -moniste psykologian tunnilta, kaikki aivan mahtavat elämän ohjeet facebookista ja biisi toisensa jälkeen spotifyn soittolistalta, joka näyttää vittuilevan mulle. Miten voin olla taas tässä? Tässä maailman säälittävimmässä tilassa, joka melkeen pilas mun elämän viime vuonna.
          Ilmeisesti ei vaan kannata tehä mitään, ku hetken hyvän jälkeen oon taas tässä. Mitään hyvää ei loppujen lopuksi ole eikä tule ja Jumalaki on vaa sairas paska tai sit sitä ei oo. Ehkä mua on vaan huijattu koko mun ikä ja mitään ihmeitä ei oikeesti ookkaan. On olemassa vaan kontrolli ja järjestys, järki ja logiikka, terveisin yks maailman vittuuntunein tiukkapiponen hoitsu. Ainii, mut kyllähän ihmeitä tapahtuu, nimittäin teille! Kiitti, et kerroitte sen ja käänsitte veistä haavassa vielä ihan vähän lisää, kiitos Jeesus taas tästäki!
          Tällä kertaa en aio antaa mitään tyhjentävää vastausta, en mitään ohjeita, syytä tai kliseistä paskaa, jonka on tarkotus saada olo paremmaks. Koska tällä kertaa sellaista ei ole. Ei ole mitään ratkasua, ei ole mitään syytä, eikä myöskään ole mitään hyvää. Uskokaa unelmiin ja ottakaa kiinni jos saatte. Mä en enää jaksa. Maailma on sairas ja piste.

Terveisin tyydyn Siwan kassaan.

P.S. Always look on the bright side of life :):):):):)

Tonight, we are young

Välillä sitä vaan miettii, et mitä helvettiä on tultu ajateltua. Esim nyt. Pitikö olla taas niin avoin ja spontaani, pitikö taas kaikki laittaa sen piikkiin, et me eletään vaan kerran, ollaan sit nuoria ku kerran ollan. Pitikö olla huolimaton siihen malliin, et on saanu kuolettaa tänää Visaa ja omaa päätään, ku vituttaa, et taas kävi näin. Olis ehkä voinu taas miettii.

Ajattelemattomuus on toisaalta nuorten kansantauti ja siks näit asioit tapahtuu. Mut onneks on myös yläkerta, joka siks just suojelee. Mitään katastrofaalista ei kumminkaan oo tapahtunu. Yhet yöunet vähän kärsi ja omatunto, mut kamerasta säily linssi ehjänä monen metrin loikan jälkeenki. En hypänny lasinsirun päälle, en tipahtanu Temppeliaukion kirkon katolta, enkä jääny loukkuu niihin vieraiden ihmisten juhliin! Lisäks matkaan lähti nippu unohtumattomii muistoi, hyvä kirja ja hienoi kuvia. Ja yks unohtumaton viikonloppu.

 Nyt tähän väliin haluaisin kiittää Maailma kylässä -festareitten järjestäjiä, jotka saa kerran vuodessa Helsingin täyteen ihmisiä, kansainvälisiä sellasia. Sit haluisin kans kiittää Henna ja Jannaa, jotka pelasti mun viikonlopun. Ja oikeestaan kaikkii, jotka mut on nyt viimeaikoina pelastanu turhuudelta ja elämältä.

Kiitos hei ja huomenna väsyttää!

Jonspa

kesäkesä!

Vaikka hipsterit onki nykyään mainstream, on ihan ok olla erilainen. On ihan ok ostaa joululaululevy keskellä kesää. Vaik ei kesäs sinänsä mitään vikaa oo! On tosi jees kävellä ulkona ja huomata, et pelkäs hupparis tulee kuuma, tai saada treenien aikana sukkarajat jalkoihin. Ja maistaa uutta jäätelömakuu! Myös illan istuminen lämpimässä sateessa ikuisen parhaan ystävän kanssa on ihan ok. Ja hengaaminen perheen kanssa vaik Korkeasaaressa tai vähä lähempänä leikkipuistossa. Lisäksi suosittelen seikkailua Jumalan selän taakse Rajamäkeen pitämään hyvin hauskaa parin kaverin ja kameran kanssa. Tässä siis resepti melkein täydelliseen viikkoon.

Toki voit kokeilla muitakin keinoja, esimerkiks pakkaamalla kännykän, bussikortin, avaimet ja lompakon taskuihin ja lähtee seikkailemaan busseilla ympäri pääkaupunkiseutua tai spontaanisti lähtee kattomaan kaverin keikkaa tai jotain muuta yhtä luovaa. Toimii!

Hyvää kesää ja vapautta!

jonspa

laita silmät kiinni

Ku vituttaa, polta tupakkaa. Istu sängylle ja syö omenaa. Pyydä anteeks kavereilta ja jatka siivomista. Anteeks.

Siivomisen voi vaik alottaa siit, et raivaa päästään turhat asiat ja sen lapsellisuuden, joka aattelee, et ei voi hymyillä. Koska hymy on ruma. Ja hiukset. Yliajattelun lopettaminen antaa tilaa järkevällä toiminnalle, samoin ilkeitten kommenttien ja muuten vaan kommenttien unohtaminen. Valtavan mitättömyyden tunteen saa pois deletoimalla muiden ihmisten kuvat päästään ja laittamalla silmät kiinni ja muistamalla hetken mihin sä oot jo pystyny. Eikä sitä minkä on mokannu, nolannu ja pilannu. Ku My Chemical Romance täyttää sun korvat, silmät alkaa näkee kivempii juttui. Alkaa valitsee ne positiiviset jutut sielt negatiivisen menneisyyden syövereistä. Kivan piknikin epäonnistuneiden suunnitelmien tilalta, kivat farkut liian isojen tilalta. Kivat sanat lamauttavien tilalta. Kivat päivät tällasten tilalta.

Tällasina päivinä törmää niin järkyttävän hämmentävillä tavoilla siihen, mikä oikeesti merkkaa: elämän pieniin iloihin. Pikaseen ja piristävään facebook keskusteluun, tyhmään inside-läppään ja laajaan tukiverkkoon, joka huolehtii sun pystyssä pysymisestä pienistä horjumisista huolimatta. Ja kameraan. Kamera on pelastanu mut niin monesti. Mikään ei oo parempaa nollausta, ku kuulokkeet korvilla kameran kanssa vaeltelu. Tai saippuakuplien puhaltaminen.

Ehkä tältäki päivältä olis vältytty hieman pienemmällä aktiivisuudella ja suuremmalla unimäärällä. Mut ei voi mitää, jos elämä on liian mielenkiintosta!

jonski

P.S. nyt hiukset nutturalle ja valkkaa huomiset kirpparivaatteet, TULKAA OSTAA NE!!

time is running out

Kun ei oo aikaa ees omille ajatuksille. Ohjelmantäyteinen viikko siis toisinsanoen. Unohtumattomii iltoi, keikkoi, koe-esiintymiset. Enemmän tai vähemmän kivat kohtaamiset, syvälliset keskustelut äitin kanssa. Ahistavat ajatukset ja lintsausta. Kuudennen kerroksen ikkuna, aurinko. Uusii alkui ja Simple Planii. Shoppailuu isin kans, MAAILMAN SUURIN HÄMMENNYS. Anna Puu ja viulu. Sisustusta, työkaluja, pikkuveli, siivousta.

Välillä on tosi jees tehä asioita, mitä sä et koskaan oo tehny tai koskaan oo uskonu pystyväs tekemään. Siit voittajafiiliksest riittää energiaa ylitsepääsemättömän koulutehtäväpinon läpi ja muittenki koulutehtävien läpi. Ja kaiken ylimääräsen mitä vaan hamstraa, koska ei osaa olla ilmankaa. Kaikki se ylimääränen saa sun mielen pois kaikesta muusta. Mut se lisää tekemättömien hommien pinoo. Kiitän Luojaa, et koht on kesäloma! Ja äitiä siitä, että se on pelastettu... Ja ehkä himppusen erilaisia päättäreitä, joita ei jaksa oottaa!! Tässä välissä vielä vappu ja noin miljoonat liian kivat laulutuntibiisit, mitä en osaa laulaa ja haluisin. Tais mun ura tyssätä heti tähän. Mutta kuten psykologian tunnilla sanottiin, kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos harjottelee tarpeeks. Bullshit. Onneks mitkään teoriat ei oo kiveenkirjotettuja, mun hiljaisesta kapinoinnista saattais seurata sama kohtalo ku Galileo Galileilla.

Kiitos hei, kohta on kesä! Jaksakaa!

jonspa

P.S. Ehkä kannattaa karsia turhat jutut, jos on stressiä, eikä istuu koneella viittä tuntii kuuntelemassa Simple Planii, jolla oli maailman paras keikka ja maailman paras lämppäri.

Good morning!

Mä oon jotenki aina ollu aamuihmisiä. Aamut on mulle vapaus. Aamusin mä saan olla yksin, toisinaan kehräävän kisun kanssa. Mä saan rauhassa jäsennellä mun elämän synkistämiä ajatuksia, jotka öisin hyökkää mua vastaan. Mä voin hukuttaa mun surut teekuppii ja laittaa soimaan ne vanhat tutut biisit, jotka aina saa mut hymyilemään. 

Hymyn kautta on hyvä lähtee uuteen päivään. Mitä vaan voi tapahtuu ja harvoin elämä sylkee päin hymyileviä kasvoja. Positiivisille ihmisille tapahtuu positiivisia asioita. Ihan pikku juttuki voi muuttaa sun koko elämän! Siks aamut on parhaita, sä et yhtään tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja sä voit valmistautuu uuteen seikkailuun.

Aamut on jo tulevaisuuta. Vanhat paskat jutut voi haudata mappi ööhön ja ne parhaimmat muistot ripustaa seinälle. Voi vaan unohtaa kaikki idioottimaisimmat jutut ja edellisen illan ja uskotella ittelleen, et ei kukaan niit kumminkaan huomenna muista, ku ei oo kukaan niistä muistuttamassa. Aamusin mä löydän sen taivaallisen rauhan, minkä joskus kadotin.

Tämähän ei tietenkään koske kaikkia aamuja, koska nainen kun olen, bad hair day tai ihan vaan liian lyhyet kauneusunet saattaa pilata koko päivän. Mutta anyway aamut on musta aliarvostettuja. Aamulla saa aina uuden alun, kelatkaa sitä!

Teen tuoksusia ja aurinkosia aamuja teille!

nonna

welcome to my life

Tätä hymyn määrää! Löysin kadonneen kirjekuoren lippuineen noitten miljoonien kuvien välistä ja nyt hymyilyttää :) Lisäks paluu arkeen suju (itse pirun esittämistä houkutuksista huolimatta) ihan mukavasti auringon säestyksellä, vaik olisin ehkä mieluummin jääny lomalle keräämään lisää univelkaa, hiomaan lattiaa ja rikkomaan kelloja kaverin bileisiin, keskustelemaan sivistyneesti etelän suunnasta ja valkosten hevosten likaantumisesta taistelussa. Unohtamatta villejä vikan päivän sukujuhlia. No arjen jälkee tulee uus loma, jolloin kaikki tuntuu taas paljon hohdokkaammalta!

Mun puolesta vois olla jo ens viikko, vaikka joittenki fiksujen mukaan pitäis koko ajan elää tätä hetkee. Mä oon kyl hieman eri mieltä. Unelmat ja tulevaisuus voi antaa niin suurta puhtia arkeen, et kaikki hommat vaan yht'äkkii katoo käsistä! Toki on kääntöpuoli. Ei kaikki unelmat ja suunnitelmat toteudu, tai mee miten suunniteltiin, ja se saattaa masentaa, mut asenne ratkasee! Sä voit kaikesta huolimatta lähtee tavottelemaan sun haaveita ja saada upeita muistoja alkuperästen unelmien tilalle, tai sit sä voit jäädä nysväämään himaan ja valittamaan miten perseestä sun elämä on. Ei asiat tapahdu itestään. Sun pitää laittaa ne tapahtumaan.

 

 Että sellasta! Vähän junnaa ajatukset samoissa ympyröissä, mut ehkä se sallitaan! Myös pinnallisuus sallitaan, loman sana oli kynnet ja kahet hienot sain, vaik noi kusi noi leopardikynnet. Myös punahuulet oli ihan kivat ja Henskun kivat kikkarat ja mahtavat aurinkolasit, jotka äiti osti. Materialistin elämä on helppoo.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, koittakaa selvitä huomisesta koulupäivästä, wanhojen risteilystä tai vaikka darrapäivästä!

nonna

P.S. vihaan spotifyn mainoksia.

Yks näistä päivistä

Yks niistä päivistä, ku vois vaan pakata laukut ja lähtee vittuun täältä. Osa yks suoritettu.

Loppujen lopuks myös osa kaks meni pieleen tänää. Jenkeistä tulleitten leopardikynsien, musahissan kokeen ja Simple Planin lipun katoomisen lisäks. Näinä hetkinä vaan tuppaa tulee ikävä poikaystävää, siis sitä entistä, ja kesäpoikaa mallia 2010, mut kuka mua enää menneisyyteen veis... Kuka mua enää kuljettais siihen aikaan, ku mulla oli tapana hymyillä päivittäin ja oikeesti nauttii elämästä? Ku oltiin liian pieniä koskemaan puukkoihin ja tunkemaan niitä parhaitten ystävien selkiin. Ja tarpeeks itsevarmoja olemaan sitä mitä oltiin. Ku elämä oli oikeesti kivaa.

 Tällasina päivinä alkaa miettii mitä järkee tässä kaikessa enää loppujen lopuks on. Ehkä täs ei oikeesti ookkaa mitää järkee. Mut toisaalta, ei täs tarviikkaan olla! Elämähän olis ihan hullun tylsää, jos olis aina vaan kivaa! Ja mulle on viime aikoina opetettu vähän myös kantapään kautta, et ite sä elämästäs teet elämisen arvosta. Sulla on vastuu asennoituu oikein ja löytää ne hyvät hetket jokaisesta päivästä! Esimerkiks se hetki, ku sä istut kuudennen kerroksen ikkunalaudalla ja katot miten kaunis auringonlasku ulkona on. Ja annat vaan ajatusten virrata vanhojen lempibiisien tahtiin. Onni on lähempänä, ku sä luuletkaan!

Näistäki päivistä selvii! Jos ei muuten, ni ystävät kirjottaa sulle kirjeitä, vaihtaa kolmesti kahvilaa chai latten perässä, vaikka loppujen lopuks päädytkin teehen, lähtee kattoo sun kanssa kiukaita ja uima-altaita, koska sillä pisteellä oli hyvän näkönen myyjä, tai sit vaikka ottaa maailman tyhmimpiä valokuvia. Ystävät on aina siellä, ku tarvitaan. Olit sä kuinka perseestä tahansa, ne on siellä!

Rakkautta ja auringon paistetta teille!

-nonna