Onneks kaikki ei oo mustavalkosta. Ehkä Helsingissä onki jotain mitä tuun kaipaamaan. Jotkut Helsinki-kaverit, äiti, random törmäämiset ja tietty Johto café ja italian sodat yms. Yöbussit, ruttis ja Liberte.
Mäki uskon kohtaloon. Kaiken on tarkotus käydä. Ehkä sillä sekunnilla ei just tajuu et miks, mut kyl se myöhemmin selkenee. Niinku Harry Pottereissa. Punkku. Siks mua ei nyt ahista. Tartteen vaan vähän muistutusta siitä välillä. Kaikki tapahtuu syystä. Kaikki järjestyy. Tuntu nyt miltä vaan.
Kiitos teille ketkä jaksatte mua myös heikkoina hetkinä. Tai siis aikoina. Koska ei ne vaan hetkee kestä.
Siinä pari selfietä mun bff'en kanssa, joissa esitän normaalii niinku oisin elämässä kii.
Jonspa
P.S. Anteeks tää semi tajunnanvirta teksti, nyt en vaan kykene ajatteluun tai itsesensuuriin.(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti