"Sun pitää huomenna olla sit freesinä."
"Joojoo, aattelin mennä rauhassa kotiin."
"Viimeks ku sanoit, et meet rauhassa kotiin, sä päädyit Jyväskylään."
"Tiiätsä ku jokaisella on sellanen kännipuhelu, ku alkaa masentaa, ni mä olin sen."
"Kukakohan mun on? Varmaan sinä tai Iita. Mut en mä ikinä oo soittanu sellasta puheluu sulle, ku mä oon aina kännissä sun kaa."
Bipolaarisia päiviä. Eilen illalla (tai tänään aamuna) havahduin siihen, et itken, ku en muista Harry Potterin henkilöitten suomenkielisiä nimiä.
Aamulla katoin miljoona dokumenttia simpansseista ja natseista ja sellasesta. Päivällä kävin kattomassa toisen tulevan kämppiksen kanssa täydellisintä kämppää täydellisimmässä postinumerossa. Ja juhla-aterialla uudessa kantabaarissa.
Nyt musta tuntuu, et mun pitäis itkee ihan vaan, et saisin ympyrän sulkeutuu. En oo kyl varma onks mul mitään syytä itkee, mut ehkä se taas selvii ku seuraavan kerran hajoon johonkin naurettavaan. Esim siihen, et joudun kohta saattelee Volvonki haudan lepoon.
R.I.P.
Jonspa
P.S. Olipa taas sekava teksti. Ihan niinku mun mieliki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti