"Hei 12 minuutin pääst alkaa Neljät häät Amerikassa Livilt, voidaaks kattoo?"
Näin alko mun viime sunnuntai. Enpä siitä ois osannu arvata miten se loppuu. Tai no oikeestaan se ei ees loppunu missään vaiheessa, päivä vaan vaihtu, mut kaikelta yolottamiselta en ees kerinny huomata sitä.
Ku kello seittämän aamulla istuin Mechelininkadulla, kerrostalon katolla ja katoin mun kotia, missä mun ois pitäny olla nukkumassa, olin kyl aika onnellinen, et oon oikeesti taas täällä. Koska vaik tääl on helppoo sekoilla, tääl tapahtuu myös kaikkee muuta! Vaikka ei mua sinänsä haittaa puhuu Bäkkärin poken kaa politiikasta puol neljältä aamulla (ja odottaa kauhulla mitä tapahtuu ku kaveri saa päähänsä, et nyt se parittaa mut sille kuumalle baarimikolle, ku ensin ollaan tehty näyttävä sisääntulo Jopolla, jossa saatto tai saatto olla olematta kolme ihmistä samaan aikaan kyydissä) ja fanityttöillä vähän Olavin bändille (jolla btw oli varmaan paras keikka ikinä Kansallisteatterilla ja mun pää on ihan pyörällä sen takia edelleen), on ihan kiva elää kultturellia elämää ja käydä kattomassa vaikka muotinäytöstä sillon tällön. (Näin välihuomautuksena, Monokini 2.0 on varmaan koskettavimpia tapahtumia pitkään aikaan ja myös taiteellisesta näkökulmasta aivan loistava!)
Nyt kuitenki matkaan töihin leikkimään vastuullista aikuista, termarissa Cokista jäillä ja sitruunalla ja jään arvailemaan mihinköhän sitä ens viikonloppuna päätyy jatkoille.
Peace,
Jonspa
P.S. Pahoittelen sekavuutta, se on ainoo mihin kykenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti