keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Valitusta vaan, vaikka kaikki on oikeesti ihan hyvin.

Mua vituttaa elää lääkkeitten orjana. 

Mua vituttaa napata nappia puolen tunnin välein, et pystyn pääkivultani esim. olemaan. Mua vituttaa miten sekään ei välillä riitä ja mun pokerinaama ei meinaa kestää. Mua vituttaa miten en osaa nukkua muuta ku kemiallisesti, vaik oon harjotellu sitä melkeen 22 vuotta. Mua vituttaa miten unipillereitten takia nukun elämäni ohi. Jos siis en herää painajaisiin. Mua vituttaa miten mun haurasta mielenterveyttä ei hoideta muuten ku pillereillä. Mua vituttaa miten ahistavaa on ottaa joka aamu nappia ja miten ahistavaa on, jos unohan sen ottaa. Eri tavalla ahistavaa kyllä, et vaihteluhan virkistää vai miten se meni. 

Mua vituttaa miten kaikista pillereistä huolimatta mun päähän särkee, en saa unta ja haluisin lähinnä hyppää parvekkeelta, ku kaikki tuntuu ihan kamalalta. Vaik kaikki on oikeesti ihan hyvin. Mut hei lisää nappia naamariin ja uusiin ulottuvuuksiin.

Kiitos ja hei. Ja vähän myös anteeks.

Jonspa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti