Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Pitäis ehkä flippaa vähän vähemmän kaikesta turhasta ni ees joku ottais mut tosissaan kun on tosi kyseessä. Ku oikeesti tarkotan sitä etten tarvii enää yhtään paskaa läppää tai vittuilua. Ees kaikella rakkaudella. Ku vesilasi kaataa samalla koko maailman, nää pienet piirit (ja vaan yks vitun leffateatteri!!) ei  tunnukkaan riittävältä turvaverkolta. Varsinki ku ite joutuu olee osa turvaverkkoo, omaansa ja toisten. 

Kai mun ois pitäny tajuta, ettei se ongelmien pakeneminen ja uus alku ihan niin helposti käy. Vaikka mun pitäis olla kiitollinen ja onnellinen mun osasta, ku oon saanu syntyy näinki paljon kultalusikka suussa, en osaa nauttia siitä. Mä en osaa nauttia kauniista syksystä tai mistään, enkä osaa myöntää sitä, koska kerranki elämässäni sain sen mitä halusin, eikä se ookkaan yhtään sitä mitä mä kuvittelin. Ei kai mikään ikinä oo. Vaikka kaikki siis oikeesti on ihan hyvin, se ei vaan tunnu siltä aina hetkittäin.

Oon kohta varmaan blondi, koska nää kriisit aina enteilee jotain radikaalia tukkamuutosta varsinki jos kuuntelee biisejä, jotka kuvaa sun fiiliksiä. Mut niissä on blondi. Kaikki menestyjät vaan on blondeja, mut ei lähetä nyt sille tielle.

Syksy on melankolian aikaa, ehkä tää ensilumen (ainiin sehän tuli ja meniki jo) kanssa menee ohi.

Peace.

Jonspa

Sivu 14727717

Jännä huomata miten on elämä muuttunu siitä ku ekoja blogipostauksia kirjottelin. Taisin sillon istuu ikkunalaudalla kattomassa miten aurinko laski, ihan valmiina tiputtautumaan sen kuus kerrosta. Nyt kiroilen pimeetä ja märkää ja sitä, et hävitin neljänkympin kuulokkeet ilman mitään sen suurempaa itsetuhosta ajattelumallia. Vaikka kyllä se puhelin lentää seinään itse kullakin aina välillä, ku rakkaat äiti ja pikkusisko onki syöny kaikki sun karkit...

Silti on ihan kiva herätä seuraavaan päivään ja huomata miten loppujen lopuks se elämä kantaa. Välillä se kantaa eteen kuulokkeita, rahaa ja duunii, toisinaan taas just ne oikeet ihmiset, joita elämä potkii päähän vähintään yhtä rankasti ku suaki. Aina jotain mikä saa kääntämään seuraavan sivun, myös tällasten päivien jälkeen.

Pari viime päivää on menny vähän liian putkeen. Jos uskoisin sattumaan, sanoisin, et mul on harvinaisen hyvä tuuri! Näin isii, sain duunii ja mul on ollu hyvä fiilis. Lisäks oon lihonu kaks kiloo, joka on suunnaton saavutus tälle laiheliinille, joka yrittää jättää menneisyyden taakse.

Lisäks arkistomatkailu sai mut nauramaan kippurassa.

hello boys!

henna ja "hedelmämehun" sivuvaikutukset

lady in Brighton

 

Ikävä mun tytyi ja vähän jo Vaskistaki. Ehkä nää traumat on syksyyn mennessä helpottanu silleen, et uskaltaa mennä käymäänki siellä ja moikata mun tutorlapsia ja jotain luuserinelosia, jotka mun tavoin kasvaa isoiks! Onnee abivuoteen, kouluvuoteen tai työvuoteen, riehukaa viel vikat lomapäivät!