Eilen oli ehkä hauskaa

Krapulantappokävelyitä, tyttöjä ja paskaprojekteja. Vähän Star Warsii ja kirjoja. Kriisejä kriisien perään ja Kerubi. Joka ei petä. Niin random, niin parasta ja niin hämmentävää. Niin Pupsi.

Nyt vähä vuokraemon voileipäkakkuu ja Pacific Rim. Night night!

Jonspa

Elämä on laiffii.

Muotibisneksessä ku nykyään kai ollaan (föönaamassa turkiksia ja ompelemassa lappuja) ajattelin alan mukaisesti ottaa tän unelmapäivän kunniaks pari ootd (tietämättömille outfit of the day = päivän asu) kuvaa.

Koira photobombas mun muotikuvaukset. Muuten ei sitte naurattanukkaa... 

Onneks on Lontoo-videoita ja Nimrod, jotka tekee tästä paskasäästä ja paskapäästä hetkeks vähän siedettävämpää. Onneks myös kesä on taas päivän lähempänä. Sillon kokonaisuuteen oli suunnitelmissa kuulua myös sheivatut sääret ja ehkä jopa hymyn poikasta.

FU tai peace, saatte valita.

Jonspa

PS. On mun työ oikeesti ihan kivaa. Välillä vaan vituttaa.

Ja juna kulkee taas...

Tääki reissu osotti sen, että se mikä tarvitaan, ni se tullaan saamaan. Oli se sit monta tuntii sohvalla makaamista tai armotonta juoruumista heti aamusta. Tai vaikka kuinka mones pakomatka Helsingistä ja oikeesta elämästä. 

Junat ei kuitenkaan oota, eikä elämäkään, joten tänään tämä neiti hyppäs tällä kertaa ajoissa junaan, joka kulkee kohti Helsinkiä ja toista työntäyteistä viikkoa. Onneks mukana on Tehosekottimen levy ja monta kivaa ja randomia hetkee, jotka ehkä kantaa taas seuraavaan pakomatkaan asti, joka suuntaakin sitten Lontooseen!

Peace out, terskajonna

I'm not a girl, not yet a woman

Kauan on aikaa siitä ku kuiskuttelin salaisuuksia uimahallin saunassa, niinku ne tytöt tänään. En enää saa kyytiä sänkyyn jos oon nukahtanu sohvalle ja joudun pitää ite uimahallin kaapin avaimen nilkassa.

Onhan täs aikuisuudessakin tosin puolensa. On luovuutta päästä sisälle esim ikkunasta, jos avaimet jää himaan, voi ottaa taksin katastrofaalisen aamun jälkeen ihan vaan et myöhästyis perehdytyksestä vähän vähemmän ja mikä tärkeintä ostaa omat alkoholit. Ei vaan, parasta ja tärkeintä on ehkä se, et oppii tajuamaan ja oppimaan asioita itsestään ja elämästä. On tavallaan aivoja ajatella. Ja itsetuntoo kestää nää päivät ku ei näytä niin hyvältä. Tietysti siihen auttaa sellanen henkinen tuki kun Viivi, mun pikkusisko.

PS. Kiitos Iitalle ja Jessille, joitten luona mun Lontoo-huppari sai Ilosaarirockin jäljiltä olla turvassa! Ehkä saan sen taas joskus päälle.

Pari viime päivää on menny vähän liian putkeen. Jos uskoisin sattumaan, sanoisin, et mul on harvinaisen hyvä tuuri! Näin isii, sain duunii ja mul on ollu hyvä fiilis. Lisäks oon lihonu kaks kiloo, joka on suunnaton saavutus tälle laiheliinille, joka yrittää jättää menneisyyden taakse.

Lisäks arkistomatkailu sai mut nauramaan kippurassa.

hello boys!

henna ja "hedelmämehun" sivuvaikutukset

lady in Brighton

 

Ikävä mun tytyi ja vähän jo Vaskistaki. Ehkä nää traumat on syksyyn mennessä helpottanu silleen, et uskaltaa mennä käymäänki siellä ja moikata mun tutorlapsia ja jotain luuserinelosia, jotka mun tavoin kasvaa isoiks! Onnee abivuoteen, kouluvuoteen tai työvuoteen, riehukaa viel vikat lomapäivät!