Päivällä leikin normaalii

Viime aikoina oon kuunnellu tosi paljon PMMP'tä. Ja Kuningasideaa. Niis on jotain rauhottavaa. Tai ei silleen rauhottavaa, mut se musa ei ahista mua. Vaik muistoi niistä on yks tai kaks. 

Onneks kaikki ei oo mustavalkosta. Ehkä Helsingissä onki jotain mitä tuun kaipaamaan. Jotkut Helsinki-kaverit, äiti, random törmäämiset ja tietty Johto café ja italian sodat yms. Yöbussit, ruttis ja Liberte. 

Mäki uskon kohtaloon. Kaiken on tarkotus käydä. Ehkä sillä sekunnilla ei just tajuu et miks, mut kyl se myöhemmin selkenee. Niinku Harry Pottereissa. Punkku. Siks mua ei nyt ahista. Tartteen vaan vähän muistutusta siitä välillä. Kaikki tapahtuu syystä. Kaikki järjestyy. Tuntu nyt miltä vaan.

Kiitos teille ketkä jaksatte mua myös heikkoina hetkinä. Tai siis aikoina. Koska ei ne vaan hetkee kestä. 

Siinä pari selfietä mun bff'en kanssa, joissa esitän normaalii niinku oisin elämässä kii.

Jonspa

P.S. Anteeks tää semi tajunnanvirta teksti, nyt en vaan kykene ajatteluun tai itsesensuuriin.(

Ollaanko tämä kesä näin?

Näin se menee. Enpä olis Green Dayn keikalla uskonu, et ne random tytöt siitä jonosta ois just ne, joitten kanssa muutaman vuoden päästä hengaan käytännössä joka viikonloppu ja otan rajatonta rusketusta. Oon siis taas pitäny pitkän viikonlopun ja kiertäny varakoteja (ja yhen oikeen) oikeen urakalla. Enkä voi sanoo, et kaiken sen flippaamisen ja rajattoman rusketuksen jälkeen oisin kauheen onnellinen siitä, että oon taas kotona.

Vois loputki kesäillat viettää lempparitytyjen kaa saunoen, juoruten ja pelaten jotain paska peliä. Unohtamatta melodicaa ja ukulelee ja hysteeristä sekoilua. Ja jäätävää spekuttamista ja Niiloo. Nää jutut kuulostaa omaanki korvaan niin randomilta, et on pakko ollu olla paras reissu, itikoista huolimatta. Onneks kohta on juhannus ja alkaa oikeesti loma ja festarikesä!

jonspa

P.S. Askin spämmäys on kans aika ok, pliis tehkää sitä jatkossakin!

Elämä edessä, Eura takana

"Jos tyytyy kuuntelemaan merisään

Ei tunnemyrskyn vaaraa vedellä

Ja eessä siellä on vain valloittamaton "

Tää kesän alku on ollu täynnä viimesiä. Eikä siitä ilman itkupotkuraivareita oo selvitty. Pääki täyttää itteensä kaikilla vanhoilla haaveilla, et ei ahistais niin paljon se, et en yhtään tiiä mistä löydän itteni kesän jälkeen. Ja sit sekoon vielä enemmmän, koska on syyt miks ne haaveet on jääny haaveiks. Onneks on ihmisiä, joitten kanssa teineillä ja Baseballsien joululevy (hei ihan oikeesti nyt on kesäkuu....), jotka pitää mut hetkellisesti järjissäni. Yeah right, that ship has sailed long ago!

Onnea vaan kaikille valmistuneille! Eiks ookki ihanaa ku on koko elämä edessä ja kaikki ovet avoinna? Joo ei mustakaan.

pikkunilkki Jonna Tykkyläinen

P.S. Oikeesti onnee kaikille valmistuneille!

Onnen viipaleita

-Vihdoin, ultimaattisen bailaamisen ja tuskallisen Brighton - Lontoo junamatkan jälkeen kylpyammeeseen pääseminen

-Onnellisuus jonkun toisen puolesta, joka on onnellinen

-Itkeminen sillon ku joku oikeesti kuuntelee ja lohduttaa

-Ystävän järkkäämä yllätys edellisen jälkeen

-Yhen yön nukkuminen ilman painajaisia

-Kaikkien velvollisuuksien voittaminen

-Uuden elämän alkaminen

Ei mun elämä ehkä ookkaan niin kauheeta, vaikka graduation goggles vähä varjostaaki tätä helleviikonloppua. Kuitenkin, vika viikko toista duunia alkaa ja sen jälkeen pian pian oon vapaa tekee ihan mitä haluun! Tietty pieniä rajotteita aina on, mut silti rakastan elämää just nyt enemmän ku pitkään aikaan, vaikka kaikki ei meekkää ihan niinku suunnittelin tai toivoin. Silti eka asia mitä aamulla tein, siitä huolimatta et äiti herätti mut vastoin tahtoani, oli hymyily. Oon käsittämättömän onnellinen ja se tuntuu aika kivalta!

Jonspa

P.S. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Ei kyllä menny tää reissu yhtään käsikirjotuksen mukaan. Jäätävän raivoomisen ja paskan liibalaaban jälkee oon kuitenki ehkä ihan onnellinen. Must ei tuukkaa yliopisto-opiskelijaa, mul ei ookkaa isoveljee eikä varsinkaa mitään syytä stressata, koska mitä ilmeisimmin kaikki järjestyy. Vähän uutta etupenkkiläistä, yöllisiä reissuja ABCille, musaa ja vittuilua saa elämän näyttämään yhtäkkii hirveen valosalta ja tulevan viikonlopun voitettavalta! Jälleen kerran kiitos Joensuu tästä vuoristoradasta, until next time!

terskajonna

Nyt ei sada

Mun piti yks päivä tehä sellanen sisällä sataa ulkona sataa mun päässä sataa päivitys, mut syystä tai toisesta en sitä sit tehny. Ja sen jälkee ei oo kauheesti satanukkaa, paitsi mun päässä joka toinen sekunti, ku ei ookkaa jotai stressiahistuksesta harhauttavaa tekijää ja kaikki ei meekkää iha käsikirjotuksen mukaan. Viime viikko on siis toisin sanoen ollut rankka, paljon ompelemista ja paljon pitkiä työpäiviä ja paljon unettomia öitä. Ja paljon ihmisiä, jotka tavalla tai toisella on auttanu mut tosta viikosta läpi! Ja ilmapalloja ja skumppaa ja ekat mansikat ja suunnitelmia ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Tänään kuitenki suuntaan hetkeks pois velvollisuuksista mun oikeeseen kotiin (Kerubi here I come!) ja sen jälkee isin kotii keskustelemaan syvällisiä pääsykoeasioista ja rukoilemaan, et tää lukeminen riittäis siihen koulupaikkaan, koska toisesta välivuodesta en varmaan selviä! 

Vaikka viimeviikosta ei jääny välttämättä paras fiilis, ni aattelin, et hei nyt ajatellaan positiivisesti (niinku mun tytyjenki pitäis ajatella KRÖHÖM) ja jaan pari viikon hyvää hetkeä, koska synkimmässäkin vituiks menemisen alhossa on jotain yllättävän onnistunutta!

Late Night Shopping -event, pomon tuotoksia, niitä voi käydä kattomassa osotteessa Freda 24! Suosittelen! (Smooth piilomainonta)

Lisäks käytiin skidin kans skeittaamassa, jonka seurauksena oon taas ihan mustelmilla, mut ei se mitään koska hauskaa oli! Nyt hyvää viikonloppua ja miettikää miks oon tähän aikaan aamusta hereillä.

Jonspa

P.S. Mul on paras isi ja tykkään myös sen luottokortista!

Otsikointi on pirun vaikeeta

Tänään huomasin, et oon kai oikeesti kasvanu aikuiseks. Ainaki tietyissä määrin. En jaksa syyä enää paljoo jäätelöö ja pääki jäätyy, oikeesti ajan sitä autoo ja stressaan rahasta. Vappunaki oli lakki päässä enkä vetäny itkupotkuraivareita, vaik mikään ei todellakaan menny niin ku mun ekana vappuna lakki päässä piti mennä. Ehkä osasyy oli myös se, et kaikesta huolimatta oli oikeesti parasta ja hauskaa ja kukaan ei kuollu mun munkinpaistosta huolimatta. Huom, katastrofi keittiössä on myös kasvanu ja kehittyny. 

Oon ruvennu suunnittelee ja miettii mun elämää ja kakkosvaihtoehtoja. Oon tyytyny niihin vaihtoehtoihin. Vaikka lapsuus hukkuu mun aikuisuuteen päivä päivältä enemmän, on kaks asiaa mitä en vaiha (takapihan siilin lisäks). Saippuakuplat ja Pahvi-Bill. Kyllä, minulla on aidonkokoinen paperinen Bill Kaulitz ja kyllä olisin muuttanu oikeen Bill Kaulitzin takapihan pusikkoon, kun olin 14. Myös siitä oon kasvanu yli. Ehkä ihan hyvä! Jollain lailla kaikki näistä muutoksista on ihan ok. Oon tietyllä tapaa Jonna 2.0. Ruhjeilla ja mustelmilla (kirjaimellisesti että kuvainnollisesti), mut astetta kehittyneempänä!

Jonspa 2.0

P.S. Kokeilkaa saippukuplia, parasta terapiaa!