Onnen viipaleita

-Vihdoin, ultimaattisen bailaamisen ja tuskallisen Brighton - Lontoo junamatkan jälkeen kylpyammeeseen pääseminen

-Onnellisuus jonkun toisen puolesta, joka on onnellinen

-Itkeminen sillon ku joku oikeesti kuuntelee ja lohduttaa

-Ystävän järkkäämä yllätys edellisen jälkeen

-Yhen yön nukkuminen ilman painajaisia

-Kaikkien velvollisuuksien voittaminen

-Uuden elämän alkaminen

Ei mun elämä ehkä ookkaan niin kauheeta, vaikka graduation goggles vähä varjostaaki tätä helleviikonloppua. Kuitenkin, vika viikko toista duunia alkaa ja sen jälkeen pian pian oon vapaa tekee ihan mitä haluun! Tietty pieniä rajotteita aina on, mut silti rakastan elämää just nyt enemmän ku pitkään aikaan, vaikka kaikki ei meekkää ihan niinku suunnittelin tai toivoin. Silti eka asia mitä aamulla tein, siitä huolimatta et äiti herätti mut vastoin tahtoani, oli hymyily. Oon käsittämättömän onnellinen ja se tuntuu aika kivalta!

Jonspa

P.S. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Ei kyllä menny tää reissu yhtään käsikirjotuksen mukaan. Jäätävän raivoomisen ja paskan liibalaaban jälkee oon kuitenki ehkä ihan onnellinen. Must ei tuukkaa yliopisto-opiskelijaa, mul ei ookkaa isoveljee eikä varsinkaa mitään syytä stressata, koska mitä ilmeisimmin kaikki järjestyy. Vähän uutta etupenkkiläistä, yöllisiä reissuja ABCille, musaa ja vittuilua saa elämän näyttämään yhtäkkii hirveen valosalta ja tulevan viikonlopun voitettavalta! Jälleen kerran kiitos Joensuu tästä vuoristoradasta, until next time!

terskajonna

Nyt ei sada

Mun piti yks päivä tehä sellanen sisällä sataa ulkona sataa mun päässä sataa päivitys, mut syystä tai toisesta en sitä sit tehny. Ja sen jälkee ei oo kauheesti satanukkaa, paitsi mun päässä joka toinen sekunti, ku ei ookkaa jotai stressiahistuksesta harhauttavaa tekijää ja kaikki ei meekkää iha käsikirjotuksen mukaan. Viime viikko on siis toisin sanoen ollut rankka, paljon ompelemista ja paljon pitkiä työpäiviä ja paljon unettomia öitä. Ja paljon ihmisiä, jotka tavalla tai toisella on auttanu mut tosta viikosta läpi! Ja ilmapalloja ja skumppaa ja ekat mansikat ja suunnitelmia ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Tänään kuitenki suuntaan hetkeks pois velvollisuuksista mun oikeeseen kotiin (Kerubi here I come!) ja sen jälkee isin kotii keskustelemaan syvällisiä pääsykoeasioista ja rukoilemaan, et tää lukeminen riittäis siihen koulupaikkaan, koska toisesta välivuodesta en varmaan selviä! 

Vaikka viimeviikosta ei jääny välttämättä paras fiilis, ni aattelin, et hei nyt ajatellaan positiivisesti (niinku mun tytyjenki pitäis ajatella KRÖHÖM) ja jaan pari viikon hyvää hetkeä, koska synkimmässäkin vituiks menemisen alhossa on jotain yllättävän onnistunutta!

Late Night Shopping -event, pomon tuotoksia, niitä voi käydä kattomassa osotteessa Freda 24! Suosittelen! (Smooth piilomainonta)

Lisäks käytiin skidin kans skeittaamassa, jonka seurauksena oon taas ihan mustelmilla, mut ei se mitään koska hauskaa oli! Nyt hyvää viikonloppua ja miettikää miks oon tähän aikaan aamusta hereillä.

Jonspa

P.S. Mul on paras isi ja tykkään myös sen luottokortista!

Otsikointi on pirun vaikeeta

Tänään huomasin, et oon kai oikeesti kasvanu aikuiseks. Ainaki tietyissä määrin. En jaksa syyä enää paljoo jäätelöö ja pääki jäätyy, oikeesti ajan sitä autoo ja stressaan rahasta. Vappunaki oli lakki päässä enkä vetäny itkupotkuraivareita, vaik mikään ei todellakaan menny niin ku mun ekana vappuna lakki päässä piti mennä. Ehkä osasyy oli myös se, et kaikesta huolimatta oli oikeesti parasta ja hauskaa ja kukaan ei kuollu mun munkinpaistosta huolimatta. Huom, katastrofi keittiössä on myös kasvanu ja kehittyny. 

Oon ruvennu suunnittelee ja miettii mun elämää ja kakkosvaihtoehtoja. Oon tyytyny niihin vaihtoehtoihin. Vaikka lapsuus hukkuu mun aikuisuuteen päivä päivältä enemmän, on kaks asiaa mitä en vaiha (takapihan siilin lisäks). Saippuakuplat ja Pahvi-Bill. Kyllä, minulla on aidonkokoinen paperinen Bill Kaulitz ja kyllä olisin muuttanu oikeen Bill Kaulitzin takapihan pusikkoon, kun olin 14. Myös siitä oon kasvanu yli. Ehkä ihan hyvä! Jollain lailla kaikki näistä muutoksista on ihan ok. Oon tietyllä tapaa Jonna 2.0. Ruhjeilla ja mustelmilla (kirjaimellisesti että kuvainnollisesti), mut astetta kehittyneempänä!

Jonspa 2.0

P.S. Kokeilkaa saippukuplia, parasta terapiaa!

Turha purkaus

Jeesus mitä selviytymistaisteluu tää elämä taas. Eikä vaan mulla, vaan monella muullakin. Jotenki kaikki vaan vähän kusee niskaan, vaikka kesä alkaa oikeesti ja radikaalisti lähestyä ja ne noin seittämän miljoonaa asiaa, mistä ennen sitä pitäis suoriutuu. Haaveet kaatuu ja uni ei tuu ja näistä itkukohtauksista alkaa tulla turhan säännöllisiä. Ja kiusallisia. 

Onneksi on uudet lököhousut, jotka ostin ihan vaan sen kunniaks, et rahaa ei oo, eikä tuu. Ja tietty Ruisrock ja Studio Killers ja joo oon liian väsyny innostuakseni ees siitä. Huomenna kai sais laittaa taas lakin päähän, mut taitaa seki homma jäädä Nukkumatille.

Järjissäni oon ehkä vaan sen takia, et aurinko ja napapaitapäivät. Ja kaikki ihmiset, jotka mua kuuntelee ja kestää. Ja pesäpallo (koska ei oo mitään parempaa ku pamauttaa jokaisen kusipään naama taivaaseen tai siis pallo).

Juu turhaa jaarittelua hyvästi hei ja koittakaa selvitä, vappuna dokataan!

Jonspa

Niin että mitä että?

Tää vois olla sellanen Elämä alkaa huhtikuussa -päivitys part 2, koska tänä pääsiäisenä jos joskus on eletty. YOLO. Koko skaala fiiliksiä käyty läpi ja monet lainausmerkit. Näin niin monia mun lemppari-ihmisiä ja niin monia uusia ihmisiä, et ehkä tässä voi taas epäsosialisoitua duunissa seuraavan viikon. Sit koin niin monia uskomattomia ja "näin käy vaan elokuvissa" asioita, et se niin oli tän morkkiksen arvosta. Ja kans niitä ihan tavallisia aisioita, jotka saa hymyn huulille no matter what! Kiitos tytyt ja Juju ja tietty isi, et kaikki oli parast ❤️

Älä sammu aurinko!

Jonspa

C'est la vie

En tiiä kuinka monta unettoman yön jälkeistä päivää kestän enää. En jatkossa välttämättä haluu ruveta itkee ku en oo ilmeisesti tarpeeks taiteellinen Temperan myyjälle ja se on mulle ilkee, tai ku Jimi kymmenen vee on ihan vittupää. Sit seuraavana hetkenä hymyillä koska nyt muistin aurinkolasit ja aurinko paistaa taas sekunnin ja sit taas itkee, koska koko Helsingistä ei löydy sopivaa kartonkia (kiitos Tiimarin konkurssi). Ja sit taas nauraa koska työmatkalta löyty täydellinen antikvariaatti ja antikvariaarista löytö. Ja sit taas itkee koska meitsiäki bipolaarisempi sää. Ja koska kamera on kotona. Taas.

Onneks eilen oli kiva päivä ja kiva ilma ja kivoja tapaamisia (sovittuja ja vähän vähemmän sovittuja) ja kiva uus paita!

Peace,

Jonspa